Syyttävällä sormella osoitetaan sosiaalista mediaa. Ääripäitä suosivat algoritmit lietsovat ja normalisoivat ajattelumaailmaa, jossa väkivaltaa pidetään tavallisena osana elämää ja sitä ihannoidaan.
Somella varmasti on merkitystä. Todennäköisesti muutoksen taustalla on toinenkin tekijä.
Itse synnyin 1970-luvulla rauhanaatteen jaloissa. Silloisen ilmapiirin mukaan väkivalta ja sota olivat väärin, oikeutetuista päämääristä huolimatta. Sotaveteraaneja jopa pilkattiin. Aikuistuessani elin Suomessa, jossa puolustusvoimien määrärahoja ajettiin alas. Ruotsi luopui yleisestä asevelvollisuudesta vuonna 2009, ja saman oletettiin olevan edessä Suomessa. Jopa tuhmien lasten nippaamisesta oli tullut laitonta. Väkivallalla ei asioita enää ratkottu.
Nyt, yhtäkkiä, tavalliset suomalaiset – taiteilijoita myöten – kertovat innostuneina lähettäneensä joululahjana tykistöammuksia, joiden on tarkoitus silpoa ja tappaa ihmisiä, ja tälle taputetaan.
Asennemuutos on ollut valtava ja nopea. Sen sai aikaan Suomen itänaapuri, joka suhtautuu rauhanaatteisiin röhönaurulla ja pitää väkivaltakoneistoja ihan pätevänä keinona kehittää omaa yhteiskuntaa. Hirmuvallan pysäyttämiseksi on pakko puolustautua rajuin keinoin. Ukraina tarvitsee kaiken sotilaallisen tukemme.
Pelottavaa on, mitä tämä maailmantilanne tekee meille. Asennemaailmamme on raaistunut kuin itsestään. Se ilmapiiri ei pysähdy sinne, missä väkivaltaa välttämättä tarvitaan, vaan leviää muuallekin.
Maria Kesti