Muut ovat tulleet tänne rentoutumaan, mutta minä istun jumppamatolla kädet hikoillen. Tunnin ohjaaja Jenni Simola ojentelee naisille joogatiiliä ja kiroan mielessäni, etten googlettanut etukäteen, mitä niillä kuulu tehdä.

Olen ilmoittautunut kokeilumielessä kaarinalaisen Mono Gymin tiloissa järjestettävään syvärentouttavaan harjoitukseen, joka sisältää Yin-joogaa, äänimaljarentoutusta ja suklaameditaatiota. En uskalla kertoa Simolalle, että olen syönyt monta päivää särkylääkkeitä, koska lihakseni ovat niin jumissa. En todellakaan taivu nyt alaspäin katsovaan koiraan.

– Tänne tullaan itsen äärelle. Ota harjoitus vastaan sellaisena, kun se tänään on, Simola rauhoittelee minua, kun kerron, että olen kokeillut joogaa vain kerran aiemmin.

Salissa on lisäkseni kahdeksan eri-ikäistä naista. Minua kiehtoo, mitä he ovat tulleet tunnilta hakemaan. Omalla kohdallani yöunet ovat jääneet viime aikoina liian lyhyiksi ja otan ilolla vastaan lupaukset sikeistä unista.

Tiibetiläiset äänimaljat

Littoislainen Satuhelena Helin kertoo käyneensä Simolan tunneilla useita vuosia. Hän sanoo, että rentoutusharjoituksista tulee yksinkertaisesti hyvä fyysinen olo.

– Nytkin paikat ovat ihan jumissa, hän sanoo ja vahvistaa sanojaan vetämällä hartiat korviin.

Itse saan liikunnasta euforiaa hien ja hengästymisen kautta –  siksi en ole oikein koskaan ymmärtänyt joogan konseptia.

Valot himmenevät, ja Simola kehottaa meitä asettumaan selälleen jumppamatoille. Osa vetää päälleen viltin.

Simola alkaa soittaa äänimaljoja. Kumea ääni tuo minulle mieleen kesäpäivän Naantalissa ja kirkon kellojen soinnin.

Kyselin sosiaalisessa mediassa etukäteen ihmisten kokemuksia äänimaljarentoutuksesta. Moni kertoi nukahtaneensa kesken tunnin. Rentouttava vaikutus perustuu maljojen aiheuttamaan värähtelyyn.

Tunnen, miten Simola asettaa äänimaljan kämmentäni vasten. Värinä kipuaa käsivarttani pitkin ylös. Tunne on miellyttävä, mutta olen liian tietoinen tilanteesta rentoutuakseni. Pitäisi muistaa varata hammaslääkäri, mietin ja häpeän saman tien poukkoilevia ajatuksiani.

Hoitoa keholle ja mielelle

Simolalla oli aiemmin Kaarinassa oma joogasali, jonka hän joutui koronavuosina sulkemaan. Nykyisin hän käy ohjaamassa jooga- ja ryhmäliikuntatunteja eri saleilla. Rentoutusharjoituksia hän on järjestänyt noin kerran kuussa oman yrityksensä Bodypopin kautta.

Simola on ammatiltaan sairaanhoitaja ja opiskelee parhaillaan ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Hän kertoo, että meditatiivinen harjoitus voi nostaa pintaan epämiellyttäviä tunteita. Ne kannattaa huomioida, mutta niihin ei pidä jäädä.

– Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat kuunnella enemmän omaa ääntään ja luottaa siihen, että viisaus ja ratkaisut löytyvät heistä itsestään, Simola sanoo.

Yin-joogan avulla voi avata kehon jumeja, mutta myös mielen tunnelukkoja. Monille se on henkinen harjoitus.

Kahden tunnin harjoituksen aikana ollaan puhumatta. Ainoastaan Simola ohjaa meitä välillä sanallisesti jooga-asennoissa eli asanoissa.

Toisin kuin pelkäsin, asanat eivät Yin-joogassa ole vaikeimmasta päästä ja kaltaiseni puupökkelökin taipuu niihin. Yin-joogaa voisi verrata syvävenytyksiin, jossa samassa asennossa ollaan usean minuutin ajan. Asanoiden välissä palaamme aina selinmakuulle ja tunnen ihanaa kihelmöintiä siellä, minne venytys on kohdistunut.

Asanoita toistaessa ajantaju katoaa. Alan ymmärtää, mitä täältä haetaan. Tuntuu luksukselta olla hiljaa omien ajatusten kanssa.

– Tämä on itseensä panostamista isolla i:llä ja p:llä, salin naiset kuvailivat minulle ennen tunnin alkua.

Tältä treenin pitäisi tuntua

Joogan päätteeksi kaivamme suklaat esiin. Olen valinnut Simolan tuomista suklaista mustikan makuisen raakasuklaan.

Alan rapistella käärettä auki, mutta hän käskee hidastamaan. Ennen maistamista nuuhkimme suklaata ja nautimme sitä silmillämme. Lopulta asetamme pienen palan suklaata kielellemme. Simola pyytää, että emme pureskele, vaan annamme suklaan sulaa suuhun.

Aluksi tunnen vastustamatonta kiusausta pureskella suklaata, mutta toisen palan kohdalla alan maistaa erilaisia makuvivahteita kielelläni: kaakaon pehmeyden, mustikan kirpeyden ja suolaisen suklaan.

Kun Simola kehottaa ottamaan kolmannen palan, huomaan yllätyksekseni, ettei minun tee enää mieli suklaata. Normaalisti olisin syönyt tässä vaiheessa jo puolikkaan levyn.

– Seesteinen, rentoutunut, spesiaali, naiset kuvailevat oloaan tunnin jälkeen.

Satu Tuominen kertoo olleensa minun tavoin liikunnan suhteen suorittaja.

– Aiemmin ajattelin, että jos treeni kestää alle tunnin, sitä ei lasketa treeniksi ollenkaan. Joogaa en pitänyt liikuntana. Sitten tulin kokeilemaan tätä ja tajusin, että tältähän olo pitäisi liikunnan jälkeen tuntua, hän sanoo.

Illalla kotona huomaan, ettei kroppaa enää kiristä ja olen enemmän läsnä. Oloni on raukea, mutta unettavaa vaikutusta en huomaa. Päinvastoin, kahden tunnin rentoutuksen jälkeen tunnen oloni poikkeuksellisen levänneeksi ja mieleeni tulvii uusia ideoita. Positiivinen vaikutus sekin.