Huutokauppa Salvelan kartanosta ratkeaa tänään keskiviikkona. Kaarinan kaupunki on yrittänyt kaupata tyhjillään olevaa arvorakennusta vuodesta 2016. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että kaupungin pitäisi päästä kartanosta eroon hinnalla millä hyvänsä.
Tämä selviää kyselystä, joka julkaistiin tammikuussa Kaarina-lehden ja Kunnallislehden verkkosivuilla. Kyselyn ensimmäiseen kysymykseen vastasi yli sata ihmistä ja koko kyselyn täytti runsas 50 vastaajaa.
Neljäsosa (26 %) vastaajista oli sitä mieltä, että 200 000 euroa olisi riittävä hinta Salvelasta. Tulos on jopa hieman yllättävä siihen nähden, että kartanoa on kaupattu aiemmin 710 000–950 000 eurolla.
Vastaajat perustelevat, että kartanon kunnostaminen nielee niin paljon rahaa, että se pitää huomioida myyntihinnassa.
”Jotta kukaan kiinnostuisi siitä, se pitää myydä halvalla. Talon kunnostaminen vaatii rahaa, sillä se on pilattu niin kunnantalo- kuin lastentarhakäytössä. Lisäksi lämmitys pitää uusia.”
”Kartanon ylläpitokulut ovat valtavat, eikä sijaintikaan ole paras. Ruma yhtenäiskoulu naapurina.”
”Pääasia saada myydyksi, muuten mätänee pystyyn.”
Toisaalta viidennes (22 %) vastaajista näkee, että kaupungin pitäisi saada kartanosta vähintään puoli miljoonaa euroa.
”Rakennus on arvokas ja sillä on pitkä historia. Pelkästään kunnioituksen takia taloa ei saisi myydä liian halvalla.”
Yli 700 000 euron arvoisena kartanoa piti vain kolme vastaaja.
Hotelli tai ravintola
Paikallisten toive on, että kartano päätyisi tulevaisuudessa mieluummin julkiseen käyttöön kuin yksityiskodiksi.
Enemmistö vastaajista (23 %) oli sitä mieltä, että kartanoon sopisi parhaiten museo tai kulttuurikeskus. Vastauksissa ehdotettiin muun muassa, että tiloihin tulisi Piikkiön historiaa käsittelevä museo, taiteilijoiden työhuoneita ja kaikille avoimia taidekursseja.
Lähes yhtä monta vastaajaa toivoi kartanoon ravintolaa tai hotellia. Vastauksissa huomautettiin, että Piikkiön keskustasta puuttuu hotelli, joten sellaiselle nähtiin tarvetta.
”Sopisi erinomaisesti hostelliksi. Meri lähellä, upea luonto ja rauhallinen pikkukylä. Turku ja Kaarina lähellä.”
”Arvokkaan kiinteistön tulee olla avoin kaikille. Kulttuuri-, juhla- tai tapahtumapaikkana tämä toteutuu. Lisäksi kartanossa voisi toimia kahvila tai ravintola. Tiloja voisi vuokrata erilaisiin tapahtumiin ja juhliin.”
Kaupunginhallituksella viimeinen sana
17 prosenttia vastaajista kunnostaisi kartanosta ylellisen senioritalon.
”Senioritalo on hyvä, mutta sen tulee olla muillekin kuin varakkaille.”
Parikymmentä vastaajaa oli sitä mieltä, että kartano palvelisi parhaiten asuinkäytössä joko yksityiskotina tai usean perheen asuntona.
Vastauksissa ehdotettiin kartanon tiloihin myös luontokeskusta, kuntosalia, pelitiloja nuorisolle tai hyvinvointikeskusta, joka tarjoaisi apua tarvitseville henkistä ja fyysistä kuntoutusta.
Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että viisainta olisi purkaa koko rakennus. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä kartanon päärakennus on suojeltu, kuten myös osa piharakennuksista.
Piikkiön kaunein rakennus
Salvelan kartanon päärakennus rakennettiin vuonna 1919 entisen päärakennuksen tuhoutuessa tulipalossa.
Piikkiön kunta osti Salvelan kartanon maineen pakkohuutokaupassa vuonna 1950.
Piikkiöläiset äänestivät Salvelan kartanon aikoinaan kunnan kauneimmaksi rakennukseksi.
Salvelan kartano on toiminut sittemmin kirjastona, virastona, päiväkotina ja jopa vähän aikaa kouluna. Kartanon pihapiirissä olevassa rakennuksessa toimi neuvola.
Päiväkoti Nappulalinna muutti pois tiloista syksyllä 2019. Sen jälkeen kartano on ollut tyhjillään.
Muistoja kartanosta:
Kartanon portaikko toimi liukumäkenä
”Olin kolmevuotias, kun muutimme Salvelan kartanon vieressä olevaan punaiseen taloon. Rakennus oli ollut aikoinaan työväen asuntola. Meidän muuttaessamme sinne 1960-luvulla, kartano oli Piikkiön kunnan omistuksessa ja toimi kunnanvirastona.
Isäni oli Piikkiön kunnalla töissä, ja myöhemmin hänestä tuli virastotalon vahtimestari. Äitini työskenteli kunnanvirastossa siivoojana. Pääsin usein iltaisin hänen mukaansa siivoamaan kartanoa. Muistan edelleen, missä olivat kunnanjohtajan ja kunnansihteerin työhuoneet, missä istuivat kartanpiirtäjät ja sosiaalitoimen työntekijät.
Sillä aikaa, kun äitini siivosi, minä sovitin kenkiä, joita naiset säilyttivät työhuoneissaan. Yläkerrasta valtuustosalin edestä laskeutui upea portaikko, jota pitkin oli lapsena kiva laskea persluisua.
Kartanon ympäristö oli lapselle ihana ympäristö asua, ja siitä oli lyhyt matka polkua pitkin kouluun. Kesäisin kiipeilimme kallioiden päällä ja keräsimme tervakukkasia ja mustikoita. 1960-luvulla mäen takana oli vielä kauppa, josta kävimme ostamassa maitopusseja.
Meidän muuttaessamme punaisessa talossa asui neljä perhettä. Myöhemmin keskimmäisessä asunnossa asunut pariskunta muutti pois ja asuntojemme välissä ollut seinä puhkaistiin. Saimme koko talon toisen päädyn käyttöömme. Siihen aikaan asunnot olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta siinä mielessä alkeellisia, ettei niissä ollut vesivessaa tai suihkua. Vesi haettiin saunan vierestä kaivosta.
Lauantaisin oli saunapäivä. Silloin kartanon pihapiirissä oleva puusauna lämpeni koko päivä, ja jokainen perhe kävi vuorollaan saunomassa.
Myös pyykit pestiin saunan padassa. Pyykkinaru viritettiin mäkeen. Pyykit liehuivat ulkona ja lepakot lentelivät niiden seassa.
Asun nykyisin Turussa, mutta olen seurannut Salvelan kartanon rapistumista haikumielin. Kartanosta saisi upean yksityisasunnon, mutta soisin mieluummin, että se tulee usean ihmisen käyttöön, ehkä vanhainkodiksi tai nuorten sijaiskodiksi.”
Seija Lehtinen, Turku
Asui lapsena punaisessa rakennuksessa kartanon pihapiirissä
Lasten mieleen jäi tikkuinen vintti ja retket omenatarhaan
”Lapseni olivat vuosina 2016–2019 päivähoidossa kartanon tiloissa toimineessa päiväkodissa. Vanha kunnantalo oli siitä ihana paikka päiväkodille, että siinä oli luontoa ympärillä. Rakennuksen akustiikka oli loistava. Ulko-oven avatessa ei olisi uskonut, että tulee päiväkotiin, kun siellä oli niin hiljaista.
Eteistilat olivat mukavan tilavat, mutta rakennus oli muuten aika sokkeloinen. Varsinkin alussa oli vaikea hahmottaa, missä mikäkin paikka on. Ei ollut varmaan työntekijöille ihan helppo paikka vahtia lapsia. Toisaalta lapsilla oli hyvä leikkirauha.
Parhaiten on jäänyt mieleen päiväkodin sijainti mäen päälle. Minulla ei ole autoa, vaan sain pyöräillä mäen ensin ylös ja sitten tultiin lasten kanssa pyörillä vauhdilla alas. Syksyllä mäki oli todella mutainen. Onneksi ei sattunut mitään!
Lapsilleni on jäänyt päiväkotiajoista mieleen retket viereiseen omenatarhaan sekä pahalta haissut, tikkuinen vintti, jossa ilmeisesti vain käväistiin. Myös vessat olivat kuulemma vanhat ja likaiset, mutta huoneissa oli kiva leikkiä. Jumppasali oli myös kiva.
Päiväkotitoiminnan loppuminen ei haitannut meitä, koska nuorimmat lapseni olisivat siirtyneet silloin muutenkin kouluun. Jos kartanoon tekisi mittavan remontin, joka koskisi myös pihaa, niin miksei se voisi toimia tulevaisuudessa päiväkotina.”
Elina Santala, Piikkiö
Lapset olivat hoidossa kartanossa toimineessa päiväkodissa
