Valmistavat opinnot antavat valmiudet hakea varsinaiseen hoiva-avustajakoulutukseen, joka alkoi maaliskuussa Liviassa. Valtaosa jatkoi sinne.
Suurin osa valmistavan koulutuksen käyneistä opiskelijoista on kotoisin Ukrainasta, minkä lisäksi mukana on kaksi etiopialaista ja kaksi ruandalaista opiskelijaa. Suurin osa opiskelijoista tuli koulutukseen Sauvosta, minkä lisäksi heitä asuu ympäri seutukunnan, niin Piikkiössä, Turussa kuin Kyrössä.
Opettajat, Helinä Hätönen ja Auli Laine kertovat, että vaikka opiskelijat tulevat vaikeista olosuhteista, he ovat olleet erittäin motivoituneita ja innostuneita opiskelusta.
– Yleensä kun meillä on koulussa juhlat, tilaamme sinne valmiit täytekakut. Tällä kertaa opiskelijat ovat ehdottomasti halunneet leipoa kaiken itse, Hätönen kertoo.
Tämä kuvaa opettajien mukaan hyvin opiskelijoiden innokkuutta ja motivaatiota myös päättyneen koulutuksen suhteen.
– Heillä on ehkä vähän sellainen ajatus, että heidän täytyy maksaa kiitollisuutta sillä, että he suorittavat saamansa koulutuksen mahdollisimman hyvin.
Kielitaitohaasteita
Hoiva-avustajakoulutukseen valmistavat opinnot alkoivat Liviassa viime vuoden marraskuun lopussa. Opinnot oli suunnattu erityisesti sellaisille maahanmuuttajille, joiden suomen kielen taito oli vielä alhaista tai puuttui kokonaan. Osa oli saattanut tulla esimerkiksi Suomeen samassa kuussa.
Varsinainen Livian hoiva-avustajakoulutus on sekin tarkoitettu maahanmuuttajille, mutta siihen tullessa oppilailla on yleensä jo vähän suomen kielen tuntemusta.
Suurin osa valmistavat opinnot suorittaneista ei puhu suomen lisäksi myöskään englantia. Koulussa suomeksi tapahtuneessa opetuksessa mukana on ollut tulkki Laura Geceviciute, joka on kääntänyt opetuksen ukrainalaisille venäjäksi, jota heistä kaikki ymmärtävät. Välillä opettajat ovat turvautuneet elekieleen ja puhelimien kääntäjiin. Muualta kuin Ukrainasta tulleille on puhuttu englantia ja ruotsia, sillä osa on tullut Suomeen Ruotsin kautta.
– Itse hoivatyössähän ei välttämättä tarvita niin korkeaa kielitaitoa kuin usein ajatellaan, Hätönen vakuuttaa.
Jo työharjoittelussa opiskelijat ovat pärjänneet ilman tulkin avustusta. Puhelimen käännöstoiminnosta on ollut paljon apua, minkä lisäksi opiskelijoille on tehty kuvallisia kortteja, joissa tavallisimmat hoivatyössä käytettävät sanat on kerrottu suomeksi.
Motivoituneita opiskelijoita
Valmistavat opinnot kestivät reilut kolme kuukautta ja niistä noin kuukauden pätkä oli työssäoppimista.
– Tarkoitus oli, että koulutus olisi mahdollisimman konkreettinen ja teoriaa olisi mahdollisimman vähän.
Aluksi opiskelijoille opetettiin perustiedot hoivatöistä.
– Aseptiikkaa, eli tietoa siitä, miten infektiot estetään, ja miten toimitaan, etteivät taudit leviä. Lisäksi syöttämiset, vaihdot, petaamiset ja pesut, hoitotyön opettaja Auli Laine kuvaa.
Työssäoppimispaikat löytyivät pääasiassa opiskelijoiden asuinpaikkojen läheisistä palvelutaloista. Vaikka opiskelijat eivät puhukaan suomea, kiittelevät opettajat sitä, miten hyvin kaikkien työssäoppimisjaksot sujuivat.
– Heidän työntekemiskulttuurinsa on sellaista, että työhön tartutaan reippaasti heti. He ovat rohkeita ja monella on elämänkokemusta, joten he tiesivät kyllä, millaista työ tulee olemaan, Hätönen kertoo.
– Heidän motivaationsa työntekoon on ollut ihan poikkeuksellista. Vaikka moni tulee vaikeista olosuhteista, ei se ole työssä näkynyt, Laine jatkaa.
Yhdelle jo työpaikka
Yksi nyt valmistuneista opiskelijoista on Natalia Shevchuk. Hän on kotoisin Ukrainasta ja asuu Kyrössä. Hän on tullut Suomeen yhdessä 12-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Shevhuk teki opintoihinsa kuuluvan työssäoppimisjakson kyröläisessä palvelutalo Kotikarpalossa. Hän suoriutui työharjoittelusta niin hyvin, että sai paikasta myös töitä. Hän tekee nyt varsinaisen hoiva-avustajakoulutuksen loppuun oppisopimuksen kautta Kotikarpalossa.
Shevchuk kertoo tulkin välityksellä, että viihtyi töissä ja hänet otettiin hyvin vastaan, vaikkei hän vielä suomea puhukaan.
Hän on tehnyt myös kotimaassaan hoivatyötä.
– Se oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Suomessa on esimerkiksi nostolaitteita ja muita apuvälineitä, joita minulla ei Ukrainassa ollut, hän kertoo.
Kysyttäessä tulevaisuudesta Shevchukin silmistä valuvat kyyneleet.
– Haluaisin elää turvassa, tehdä töitä ja auttaa toisia, hän toteaa.
Hän haluaa myös lähettää kiitoksensa niin tulevalle työnantajalleen kuin vuokranantajalleenkin.
– Siitä, että hän odotti viisi kuukautta ennen kuin pystyin maksamaan vuokran. Ja myös koulutusjärjestelmälle, että sekä minä että tyttäreni olemme päässeet kouluun, hän sanoo.
Hoiva-avustajaksi paljon halukkaita
Livian varsinaiseen hoiva-avustajakoulutuksen osallistuu paitsi valmistavat opinnot suorittaneita, myös muita maahanmuuttajia.
– Hakemuksia on tullut peräti nelisenkymmentä. Aluksi ajattelimme, että otamme 25 opiskelijaa, mutta nyt olemme venyttäneet sitä 27:ään. Opiskelijoita on useista eri kieliryhmistä, sellaisiakin, jotka ovat asuneet jo pidempään Suomessa, Hätönen kertoo.
Opettajat kertovat, että juuri päättynyttä valmentavaa koulutusta järjestetään jatkossakin.
– Syksyllä on tarkoitus aloittaa toinen ryhmä. Nyt meilläkin on jo hyvin kokemusta siitä, miten opetus kannattaa järjestää ja miten esimerkiksi kieliasioiden kanssa kannattaa toimia, Hätönen ja Laine sanovat.