Olimme joulukuussa autotien vieressä Mattelmäessä. Minä istuin ojassa, koira kiltisti reunassa.
Puhelinta ei ollut mukana. Kello tosin käskiessä hälyttää läheisiä. Soittaisivat hälytyksen saatuaan puhelimeeni – jota siis ei ollut – ja sitten pelastuslaitoksen – kotiin. Siitä ei siis ollut apua.
Siinä sitten istuttiin, autot vain ajoivat ohi. Eikö kukaan reagoi, no ei!
Viimein rouva pysäytti, totesi ongelman, olisi soittanut 112 mutta sai minut ylös. Pääsin kodin kautta lopulta hoitoon ja koira kotiin. Nyt jalka on leikattu ja kaikki hyvin.
Suunnaton kiitos tälle tuntemattomalle rouvalle! Herätti kuitenkin ajatuksen ja pelon, miten vähän välitämme lähimmäisistämme? Varmaan muuallakin kuin Kaarinassa.
Tii Virtanen