Tiesitkö, että Raadelman kartanossa varttui poikkeuksellinen aatelisnainen, joka tyhjensi köyhälistökorttelin likasankoja, joutui sietämään kivitystä ja sai vastahakoisen kenraalikuvernöörinkin puolelleen?
Piikkiö-Seura järjestää ensi keskiviikkona luennon, jossa kuullaan Piikkiössä syntyneestä Hedvig von Haartmanista. Hänet tunnetaan Suomen Pelastusarmeijan perustajana.
Luennon pitävä Ossi Tammisto on kirjoittanut Hedvigin elämästä Kirkkohistorian kahinaa -blogissaan.
– Hedvigiä on kuvailtu palavaksi sieluksi. Hän käynnisti ja vakiinnutti Pelastusarmeijan toiminnan käytännössä tyhjästä, Tammisto kuvailee.
Perheen 21. lapsi
Hedvigin isä oli valtioneuvos Carl Daniel von Haartman , jolla oli 24 lasta kolmen eri vaimon kanssa. Hedvig oli nuorimmasta päästä katrasta.
Perhe ei tiettävästi ollut voimakkaan uskonnollinen, mutta kristinuskoon suhtauduttiin kunnioituksella. Kerrotaan, että nälkävuonna 1867 Hedvigin ollessa 5-vuotias Carl Daniel sanoi lapsilleen: ”Lapset, tämä yö merkitsee meille paljon, nyt on ruis valmiina leikattavaksi, mutta lämpötila laskee nopeasti ja jos tulee halla, me kaikki tässä osassa maata jäämme ilman leipää.”
Aamun sarastaessa lastenhuoneen ovi jälleen avautui: ” Lapset, kiittäkäämme Herraa, alkoi tuulla ennen kuin aurinko nousi ja sato on pelastettu.”
Raadelman kartanon sadosta jaettiin sinä vuonna ruokaa ilmaiseksi nälkäpakolaisille.
Ossi Tammisto arvelee, että kokemus on voinut vaikuttaa Hedvigin myöhempään valintaan omistautua uskolle. Ehkä juuri tämän takia Pelastusarmeijan aate, ”soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa”, puhutteli häntä.
Raadelman kartanon huutokauppa
Hedvig oli 15-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Raadelman kartano irtaimistoineen huutokaupattiin, sillä Hedvigin äiti Emmy ei kyennyt lunastamaan kaikkia perillisiä.
Pojista vanhimmat olivat luvanneet isälleen huolehtivansa veloista tämän kuoleman jälkeen. Näin myös tapahtui: huutokaupan loppusumma kuittasi velat ja turvasi lesken ja tämän lasten elämän.
– Huutokaupan kuvaillaan olleen ilmainen spektaakkeli kyläläisille, niin suuriin summiin tarjoukset nousivat. Kerrotaan erään maalaisukon kysyneen: ”Onks talo vai taulu ku menee? ”, Tammisto kertoo.
Kartano jäi Hedvigin velipuolelle Rafaelille, ja Hedvig muutti äitinsä ja sisarustensa kanssa Turkuun. Kesät vietettiin äidin lapsuudenkodissa Nauvon Prostvikissa.
Kielitaitoinen Hedvig pääsi ranskanopettajaksi Turun ruotsalaiseen tyttökouluun. Opettajan työstä huolimatta hän koki elämänsä tyhjäksi.
Hän päätti osallistua Turussa järjestettyyn hengelliseen kokoukseen. Tilaisuus teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän halusi omistautua Jumalan työlle.
Aatelistyttö tyhjensi likasankoja
Pari vuotta myöhemmin Suomessa alkoi liikkua huhuja William Boothin perustamasta hyväntekeväisyysjärjestöstä, joka auttaa köyhiä ja kodittomia. Hedvig matkusti tuttaviensa Alva Forsiuksen ja Constantin Boijen kanssa Englantiin kouluttautuakseen pelastusupseeriksi.
– Koulutus oli rankka. Hedvig pesi köyhälistökortteleiden lattioita, tyhjensi likasankoja ja hoiti sairaita, Tammisto kuvailee.
Suomeen palattuaan kolmikko alkoi levittää Pelastusarmeijan sanomaa ja järjestää kokouksia. Uusi hengellinen liike herätti aluksi ennakkoluuloja ja puhujia kivitettiin.
Constantin Boije nimitettiin Suomen Pelastusarmeijan ensimmäiseksi johtajaksi. Pian johdolle tuli kuitenkin erimielisyyksiä siitä, miten järjestöä pitäisi kehittää. Boije sai lähteä ja 27-vuotias Hedvig astui johtoon.
– Hedvigin aatelistaustasta oli hyötyä, sillä häntä kuunneltiin. Kun Pelastusarmeijan lehtien julkaiseminen meinattiin kieltää, Hedvig marssi kenraalikuvernööri von Heidenin puheille. Tapaamisen päätteeksi julkaisukielto peruttiin ja kenraalikuvernööri lahjoitti Pelastusarmeijalle sata markkaa, Tammisto kertoo.
Hedvig teki työtä itseään säästämättä. Hänen aikanaan Pelastusarmeijaan perustettiin yli 30 osastoa ja järjestöön liittyi 1 400 jäsentä.
Hän arvosti kuria. Kerrotaan, että Hedvig pyysi erästä kadettia valmistamaan teetä. Kadetti piti tehtävää mahdottomana, sillä talossa ei ollut teetä eikä edes keittoastiaa.
Hedvig ei ottanut selityksiä kuuleviin korviinsa. Kadetilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan tarvikkeita. Kun tee lopulta oli valmista, Hedvig totesi: ”Hyvä. Saittehan kuitenkin kaiken kuntoon. Muistakaa, että voimme suorittaa mitä tahansa, jos vain päätämme sen suorittaa.”
– Hedvig todella paloi asialleen, mutta se myös kulutti hänet loppuun, Tammisto pohtii.
Sukuhauta Piikkiössä
Viimeisinä elinvuosinaan Hedvig sairasteli paljon. Terveydentilastaan huolimatta hän ei kieltäytynyt komennuksesta lähteä Sveitsiin johtamaan Pelastusarmeijan saksankielistä toimintaa. Sveitsissä hän tutustui paikalliseen pelastusupseeriin, jonka kanssa meni naimisiin.
Hedvigillä oli myös kasvattitytär Mary , josta hän huolehti yhdessä ystävättärensä Alma Forsblomin kanssa.
Vuonna 1902 Hedvig matkusti viimeistä kertaa Suomeen. Hän oli toipumassa verensyöksystä, kun Sveitsistä tuli kirje, jossa Hedvigiä ja hänen puolisoaan pyydettiin palaamaan pikaisesti Berniin. Sveitsissä ei tiedetty hänen terveydentilastaan.
– Hedvig halusi noudattaa käskyä, vaikka oli niin heikko, ettei jaksanut puhua, Tammisto kertoo.
Laivamatka jäi hänen viimeisekseen. Hedvig kuoli 39-vuotiaana matkalla Sveitsiin ja haudattiin Hampuriin.
Piikkiössä Hedvigistä muistuttaa von Haartmanien sukuhauta. Carl Daniel von Haartmanin viereen on haudattu hänen jälkeläisistään vain kaksi: nuorena kuollut pojanpoika ja hänen nuorin lapsensa Johannes .
– Johannes oli vain 8-vuotias isänsä kuollessa, mutta tunsi tähän suurta läheisyyttä ja ilmoitti haluavansa tulla haudatuksi isänsä viereen, Tammisto kertoo.
Yleisöluento 15.3. kello 18 Piikkiön POP-pankin kerhohuoneessa (Hadvalantie 10). Vapaa pääsy.
Blogi syntyi korona-aikana
Sauvossa asuva kulttuurihistorioitsija Ossi Tammisto kertoo historian olleen hänen intohimonsa niin kauan kuin hän muistaa. Kirkkohistorian kahinaa -blogia hän on pitänyt parin vuoden ajan.
– Perustin blogin, kun jäin koronapandemian aikana työttömäksi ja halusin pitää mieleni ja kynäni terävänä, hän kertoo.
Tammistolla on elävä tapa kirjoittaa historiallisista asioista ja blogi on poikinut hänelle luentokutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Hedvig von Haartmanin lisäksi blogista löytyy kirjoitus esimerkiksi Piikkiön puujumalasta. Blogin lisäksi Tammisto ylläpitää Kirkkohistorian kahinaa -nimistä Facebook-ryhmää. Ryhmällä on 2 000 seuraajaa, mitä voi pitää historia-aiheiselle ryhmälle hyvänä määränä.
Blogi- ja sometekstien lisäksi Tammisto on kirjoittanut muun muassa Sauvon kirkonkylän historiasta.
