Kaarina-lehti nykäisi hihasta puoluejohtajia, jotka tällä hetkellä sattuvat olemaan Varsinais-Suomesta: Petteri Orpoa kokoomuksesta, Annika Saarikkoa keskustasta ja Li Anderssonia vasemmistoliitosta. Mitä he tuumivat asioista, jotka puhuttavat Kaarinassa? Samalla kysyttiin muutama hyvän mielen kysymyskin.
Kerro muistosi Kaarinasta.
Petteri Orpo: Kaarina on osa elämänpiiriäni, asun ihan Turun ja Kaarinan rajalla Katariinanlaaksossa. Ulkoilen usein esimerkiksi Vaarniemen näköalapaikalla, ja vein sinne metsäretkelle Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa. Aikoinaan olin töissä Ala-Lemun kartanossa, ja minulla on pieni kalastuspaatti, jonka kanssa pyörin usein Kaarinan vesillä.
Annika Saarikko: Kaarina on ollut mukana elämäni tärkeimmässä päivässä, sillä ostin Kaarinasta hääpukuni, kun kymmenisen vuotta sitten menin naimisiin!
Li Andersson: Kaarinassa olen käynyt monella kouluvierailulla ja ajanut läpi matkalla saaristoon.
Kaarinan koulukiusaaminen on noussut otsikoihin. Miten valtiovalta voi ehkäistä koulukiusaamista?
Petteri Orpo: Peruskoulun laittaminen kuntoon on tämän vaalikauden tärkeimpiä asioita. Meidän täytyy huolehtia tulevaisuudesta eli lapsista ja nuorista. Tällä hetkellä on koulukiusaamista, nuorten pahoinvointia, opettajien uupumista, ja jokakahdeksasnuori valmistuu peruskoulusta ilman kunnollista luku- ja laskutaitoa. Jos opettajilla olisi riittävästi aikaa, he pystyisivät auttamaan nuoria esimerkiksi oppimisvaikeuksissa, jotta nämä eivät lähde kiusaamisen polulle. Kiusaamiseen on oltava nollatoleranssi.
Annika Saarikko: Kouluihin pitää palauttaa työrauha. Meidän on käytävä avoimesti läpi viime vuosien koulumuutokset. Ovatko avoin oppimisympäristö, digitalisaatio ja inkluusio vieneet koulua oikeasti parempaan suuntaan vai lisäävätkö ne levottomuutta? Olisin myös valmis vahvistamaan kiusaajaan kohdistuvia sanktioita, ja vanhemmuus tarvitsee tukea. Kiinnostava ehdotus on, että teini-ikäisten perheille tulisi vastaava neuvola kuin pikkulapsille.
Li Andersson: Tällä hallituskaudella on jo tehty monia hyviä asioita, kuten annettu kouluille enemmän toimivaltuuksia puuttua vakavaan kiusaamiseen ja selkeytetty lainsäädännössä sitä, miten koulu toimii, jos kiusaamisesta on rikosoikeudellinen prosessi meneillään. Itse painotan, että tärkeintä on, että perustyö kouluissa on riittävästi rahoitettu eli opettajilla ja kuraattoreilla on aikaa ryhmäyttämiseen ja ongelmatilanteiden selvittämiseen, erityisopettajia on tarpeeksi ja luokkakoot ovat kohtuullisia. Kun rakennetaan uusia kouluja, on tärkeää kuunnella henkilökuntaa ja oppilaita eikä ulkopuolisia konsultteja. Olen saanut viestejä, että pienryhmiä ei ole saatu järjestettyä, koska avoimissa kouluissa ei ole rauhallisia pientiloja.
Mitä toimia olisit valmis heti tekemään Saaristomeren puolesta?
Petteri Orpo: Saaristomeri on Itämeren saastuneimpia alueita. Haaveeni on, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan Saaristomeren pelastaminen kansallisena hankkeena. Ravinteiden valuminen on saatava vähenemään, ja jätevesien kuriin laittamisessa on vielä paljon tehtävää. Tarvitaan kosteikkoja, suojakaistoja ja kaislojen niittämistä.
Annika Saarikko: Saaristomeren puolesta tarvitaan useita toimia, esimerkiksi ravinteiden kierrätystä ja ravinteiden huuhtoutumisen estämisestä pelloista. Lisäksi olisin valmis tekemään toimia Saaristomeren matkailun edistämiseksi valtion rahoituspohjalla.
Li Andersson: Olisin valmis nykyistä velvoittavampiin toimiin. Maa- ja metsätalouden päästöjen vähentämiseen ja kipsikäsittelyihin on ollut saatavissa rahoitusta, mutta sitä ei ole haettu. Toisin sanoen nykyisellä mallilla muutosta ei synny tarpeeksi nopeasti. Maatalouden päästöjä vähentää myös se, että kannustetaan luomuviljelyyn ja joukkoruokailussa suositaan kasviksia sekä tiettyjä kaloja.
Petteri Orpo ja Li Andersson haluavat toteuttaa Tunnin junan, Annika Saarikko ei. Perustelkaa kantanne.
Petteri Orpo: Suomi tarvitsee hyvän yhteyden länteen tässä geopoliittisessa tilanteessa, jossa Venäjän rajalla on käytännössä muuri. Tunnin juna on valtasuoni pääkaupunkiseudulta Turkuun, josta matka jatkuu meriteitse Eurooppaan. Hanke on tarpeellinen koko Lounais-Suomen kehittymisen kannalta, ja oli todella yllätys, että keskusta vetäytyi siitä. Ehdotetuilla rahoitusmalleilla hanke maksaa itsensä aikanaan takaisin.
Annika Saarikko: Keskustan mielestä Suomen tiukassa taloustilanteessa eurot on kohdistettava olemassaolevien teiden parantamiseen miljardien raidehankkeiden sijaan. Tunnin juna tulisi laittaa jäihin, jotta rahaa riittäisi tiestön korjausvelkaan sekä maakunnan pienille mutta tärkeille hankkeille. Kaikkeen ei ole varaa.
Li Andersson: Tunnin junasta on liikkeellä useita väärinkäsityksiä. Sen ei ole tarkoitus vain lyhentää matka-aikaa Turusta Helsinkiin, vaan sillä luodaan edellytykset uudenlaiselle yhdyskuntarakentumiselle. Työssäkäyntialuetta tiivistetään läntisessä Suomessa ja saadaan edellytykset lähijunille. Jos katsotaan vain raidehankkeiden suoraa liiketaloudellista kannattavuutta, Suomessa ei olisi rakennettu metriäkään rataa. Näiden investointien hyödyt palautuvat yhteiskunnalle vuosikymmenten aikana. Hankeyhtiömallilla kustannuksetkin pystytään jakamaan pitkälle aikavälille. En asettaisi Tunnin junaa vastakkain pienten tiehankkeiden kanssa. Pieniä tiehankkeita pitää joka tapauksessa edistää.
Kaarinaan havitellaan Paraistenväylää eli uutta tietä Turku–Helsinki-moottoritieltä Paraisille. Hankkeessa rakennettaisiin myös Auvaisbergiin silta Kuusistonsalmen yli. Mitä olet mieltä, miten kiireellisesti Paraistenväylää tarvitaan?
Petteri Orpo: Tämä on hanke, jota pitää koko maakunnan ajaa. Liikennettä Saaristotiellä on todella paljon. Tavoitteeni on, että Paraistenväylä saataisiin tällä vaalikaudella eteenpäin. Toisaalta niukkaa on, joten varman lupauksen antaminen on mahdotonta.
Annika Saarikko: Keskusta suhtautuu myönteisesti olemassaolevien yhteyksien parantamiseen.
Li Andersson: En osaa ottaa kantaa siihen, miten tärkeä tämä on, mutta jos se on arvioitu välttämättömäksi ja kiireelliseksi, luotan siihen. Toki täytyy katsoa koko maakunnan tarpeita, missä marssijärjestyksessä on mitäkin fiksua toteuttaa.
Kaarina-lehden vaalikoneessa Li Anderssonin mielestä kuntaliitoksia pitäisi Varsinais-Suomessa jatkaa, Orpo ja Saarikko ovat eri mieltä. Perustelkaa kantanne.
Petteri Orpo: Järkeviä kuntaliitoksia kannattaa aina tehdä, mutta en aloittaisi nyt valtion työntämänä uutta myllerrystä. Seurataan ensin sote-uudistuksen työnjaon asettumista.
Annika Saarikko: En vastusta kuntaliitoksia, mutta niiden olisi oltava vapaaehtoisia. Joka tapauksessa nyt, kun kuntataloutta eniten rasittanut sote siirtyi valtion vastuulle, painetta kuntaliitoksiin ei ole enää samalla tavoin kuin aiemmin.
Li Andersson: En siis missään nimessä kannata pakotettuja kuntaliitoksia! Näen, että vapaaehtoiselta pohjalta Varsinais-Suomessa on lisätarvetta kuntaliitoksille ja kuntien yhteistyölle. Kaupunkiseutu ulottuu usean kunnan alueelle, ja Turun seudulla tuskin kukaan huomaa, kun ajetaan esimerkiksi Turun ja Kaarinan välisen rajan yli. On jo nähty, mitä lisäarvoa saadaan esimerkiksi seudullisesta joukkoliikenteestä, ja yhteistyötä tarvitaan lisää asuntorakentamisessa.
Poliitikot saavat melkoista ryöpytystä. Miten kestätte sen?
Petteri Orpo: Kyllä tässä työssä aika moni palaa loppuun, mutta jos politiikkaan on lähtenyt, on ymmärrettävä, että kritiikkiä tulee.Siksitarvitaan palautumisaikaa työstä. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että lähden esimerkiksi Kaarinan metsiin perheen ja koirien kanssa. Olen intohimoinen kalastaja, ja metsästän myös.
Annika Saarikko: Kovaakin arvostelua kestää, kun tietää tekevänsä sellaista politiikkaa, jonka kanssa on omassa sydämessä sinut. Lisäksi tärkeää on perheen ja ystävien kanssa vietetty aika politiikan ulkopuolella, kiireettömät pyhäpäivät, joissa ei tarvitse lähteä mihinkään, voi laittaa perheelle ruokaa ja tehdä pihahommia.
Li Andersson: Myönteinen palaute on todella tärkeää. Kun heikommassa asemassa olevien asioista tekee päätöksiä, ne näkyvät suoraan heidän elämässään. Esimerkiksi hiljattainSkanssissaruokakaupassa olin ostoksilla perheen kanssa, kun erityislapsen yksinhuoltaja tuli kiittämään siitä, mitä tämä hallitus on tehnyt lapsiperheiden eteen. He olivat saaneet ihan toisenlaisen joulun kuin aiemmin.
Erikoisinta, mitä olet kohdannut poliitikon uralla?
Petteri Orpo: Erityisesti ministerinä pääsi näkemään, miten huikeaa osaamista eri aloilla on. Välillä sen sai kokea itsekin. Esimerkiksi merivartiolaitokseen tutustuessa minut tiputettiin märkäpuvussa jääkylmään mereen, mistä pintapelastaja poimi helikopterin kyytiin.
Annika Saarikko: Ihmiset ovat sydämellisiä, kun tapaan heitä ympäri Suomea, ja haluavat antaa kaikenlaista kotiin vietäväksi. Tuomiset tuottavat joskus pulmia. Kerran minulle annettiin aamuvarhaisella tuoreita kuhafileitä kotiin vietäväksi, mutta olin liikenteessä yömyöhäiseen ja tietämättä, mihin ne saisin kylmään. Kerran sain halkoja, joita Finnair ei suostunut kuljettamaan, ja ne oli pakko jättää lentokentälle.
Li Andersson: Puoluejohtajat ja ministerit kiertävät ympäri Suomea ja joutuvat kummallisiin tilanteisiin, mikä on yksi tämän työn viehätys. Perä-Seinäjoella minut pietiin paikallisen metsästysyhdistyksen mökkiin, jossa minut laitettiin ampumaan ilmakiväärillä seinällä olevalle maalitaululle. Ammuin kaikki suoraan seinään maalitaulun ohi! Ei ollut minun vahvinta osaamistani. Sain yhdistykseltä viirin muistoksi, ja se on vieläkin tallessa.
Mikä puoluejohtaja?
- Puoluejohtaja johtaa valtakunnallisesti poliittista puoluettaan. Hän on yleensä puoluehallituksen puheenjohtaja.
- Tämänhetkisistä puoluejohtajista kolme on Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Määrä on suurin kaikista vaalipiireistä. Muista vaalipiireistä on vain yksi tai ei yhtään puoluejohtajaa.
- Kokoomuksen Petteri Orpo, keskustan Annika Saarikko ja vasemmistoliiton Li Andersson ovat Varsinais-Suomen vaalipiiristä.
- SDP:n puoluejohtaja Sanna Marin on Pirkanmaan vaalipiiristä, vihreiden Maria Ohisalo Helsingin vaalipiiristä, perussuomalaisten Riikka Purra Uudenmaan vaalipiiristä, RKP:n Anna-Maja Henriksson Vaasan vaalipiiristä ja kristillisdemokraattien Sari Essayah Savo-Karjalan vaalipiiristä.
- Kaarina-lehti ei laskenut näihin lukuihin mukaan Suomen neljäntoista pienpuolueen puoluejohtajia, kuten eläinoikeuspuolueen, piraattipuolueen tai Liike Nytin.
