Toivejutut: ”Tämä on meikäläisen Nobel”

0
Juha Nikkonen on mielissään saamastaan tunnustuksesta. Hän yrittää olla tulevaisuudessakin mitalin mittainen mies. - Ei tässä voi ruveta kävelemään mitali kaulassa, vaan täytyy olla tarkkana, että jatkossakin liikuntapaikat ovat kunnossa.

Kaarina-lehti julkaisee lukijoiden toiveesta uudelleen 2.12.2015 ilmestyneen artikkelin Juha Nikkosesta.

Kun Juha Nikkosen postilaatikosta löytyi tänä syksynä kaupunginjohtajan allekirjoittama kirje, piti puhallella hetki. Kirjeessä kerrottiin, että Littoisten alueella liikuntapaikkojen hoitajana työskentelevä mies on valittu yhdeksi Kaarina-mitalin saajaksi.

– Seison laivavarustamojohtaja Hans Langhin vieressä vastaanottamassa palkintoa. Silloin tuli sellainen tunne, että jotakin on tullut tehtyä oikein. Tämä on meikäläisen Nobel.

Nikkonen on pitänyt huolta Littoisten liikuntapaikoista 29 vuoden ajan. Palkitsemisperusteissa häntä kuvaillaan palvelualttiiksi, reippaaksi ja ystävälliseksi. Hänelle tuntuu olevan kunnia-asia, että kentät ovat viimeisen päälle kunnossa, viivat suorassa, eivätkä maaliverkot repsota. Jos hänen reviirillään järjestetään viikonloppuna urheilutapahtuma, hän menee vapaa-ajallaan tarkistamaan, että paikat ovat kunnossa. Nikkonen sanoo olevansa unelma-ammatissaan.

– Liikunta on aina ollut elämässäni ykkönen ja muut asiat tulleet siinä mukana. Asuin lapsuuteni Kotimäessä, joten tämä työ oli kuin olisi tullut kotiin, aiemmin telakalla levysepän hommissa työskennellyt mies tuumii.

Lemmikit tarpeillaan keinonurmella

Kun Nikkonen aloitti kaupungin hommissa, hoidettavana oli ainoastaan yksi kenttä. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, hänen vastuulleen kuuluu 6-7 liikuntapaikkaa. Esimerkiksi koulujen liikuntamahdollisuudet ovat vuosien saatossa kehittyneet.

Kentänhoitajan työpäivä noudattaa koulujen aikataulua. Kun oppilaat tulevat aamulla kouluun, kenttien täytyy vuodenajasta riippuen olla esimerkiksi luistelu- tai yleisurheilukunnossa. Iltaisin ja viikonloppuisin kenttiä hyödyntävät urheiluseurat.

Työn varjopuolia on liikuntapaikoilla tapahtuva ilkivalta. Se ei ole Nikkosen uran aikana ainakaan vähentynyt. Erityisesti häntä ihmetyttää aikuiset, jotka käyttävät koiriaan tarpeilla jalkapallokentän keinonurmella.

– Minä pääsen kyllä kävelemään yli, mutta harmittaa niiden lasten puolesta, jotka täällä urheilevat.

Maajoukkuepelaajat tutustumassa kenttään

Verkatehtaan vieressä sijaitseva Littoisten urheilukenttä oli aikoinaan neljäs kenttä Suomessa, johon asennettiin kumirouhepinta. TPS:n ja FC Interin liigapelaajat tulivat harjoittelemaan Littoisiin, koska Turussa vastaavaa alustaa ei vielä ollut. Nikkosen mieleen on jäänyt myös vuonna 2003 Suomessa pelatut jalkapallon alle 17-vuotiaiden MM-kisat, jolloin Costa Rican joukkue kävi tutustumassa Littoisten keinonurmeen.

Nyt keinonurmi alkaa olla kulunut, mutta kentän laidalla on uusi huoltorakennus. Nikkonen kiittelee kaarinalaisia päättäjiä siitä, että nämä ovat ymmärtäneet lähiliikuntapaikkojen merkityksen. Urheilijoissa ei ole Nikkosen silmissä tapahtunut vastaavaa kehitystä.

– Puitteet ovat kunnossa. Nyt tarvittaisiin kentille vain enemmän hikisiä paitoja.