Jos englanninkielisestä Wikipediasta etsii tietoja Suomen sodan yhdestä ratkaisevasta taistelusta eli Lemun taistelusta – Battle of Lemo – ensimmäiseksi törmää Jacob Häggin piirtämään kuvaan.
Piirroksessa Ala-Lemun kartanon vesialueelle on kokoontunut laivojen armeija. Ranta on täynnä ruotsalaissotilaita nousemassa maihin vapauttaakseen Turun, jonka venäläissotilaat olivat valloittaneet maaliskuussa 1808.
Piirustuksesta ei näy, että talonpojat olivat Ruotsin käskystä jo aiemmin linnoittaneet maastoa Ala- ja Yli-Lemussa sekä Kuusistossa. Joka tapauksessa ruotsalainen laivasto nousi maihin Ala-Lemussa kesäkuussa 1808. Sotilaat lähtivät Kanuunakukkulaa pitkin kohti Turkua mutta pääsivät vain Sauhuvuorelle saakka. Venäläiset pistimet olivat vastassa.
Kahden päivän kuluttua Lemun taistelut olivat ohi. Ruotsi oli hävinnyt. Syksyllä 1809 Suomesta tuli virallisesti osa Venäjää.
Tällä hetkellä Ala-Lemun kartanon rannassa voi istua saunan lauteille ja katsoa ikkunasta maisemaa, jonka tunnistaa helposti Häggin piirroksesta. Vasemmalla merestä nousee Kuusisto, oikealla Kakskerta, kuten kuvassakin. Keskellä häämöttää saaria: Kirkkoherra ja Rövarholma.
– Toivomme, että täällä järjestettäisiin jälleen näytelmiä Lemun taistelusta, onhan tämä Waterloon kaltainen paikka. Täällä koettiin Suomen historian taitekohta, kommentoi puita saunan kiukaaseen laittamassa oleva Juha Hietanen.
Vanha laiturisauna on purettu
Ala-Lemun kartanon saunarantaan voi tällä hetkellä tulla kuka tahansa, sekä katselemaan Lemun taistelun maisemaa että löylyttelemään ja harrastamaan avantouintia.
Mahdollisuus on uusi. Vielä vähän aikaa sitten laiturin päässä oleva sauna oli romahdusvaarassa. Sen pohja oli puhki, ja meri nousi ajoittain laiturin päälle. Rannan puolella sijaitseva sähkösauna oli auki vain tilauksesta.
Nyt vanha laiturisauna on purettu, ja sen tilalle valmistui syksyllä uusi. Rannan saunarakennusta on laajennettu, ja miehille ja naisille tuli erilliset pesu- ja pukutilat. Laituria nostettiin, parkkialuetta laajennettiin. Ovet yleisölle avattiin joulukuussa.
Toistaiseksi rannan rakenteet ovat aika rujot. Laiturisaunakin odottelee maaliaan.
– Kaikkia rakennustöitä ei ehditty saada valmiiksi syksyllä, mutta viimeistelyt jatkuvat nyt keväällä, kertoo Tapani Mönkkönen, joka toimii hallituksen puheenjohtajana Lemon Kartano Oy:ssä. Yhtiö omistaa kartanon ja sen maat.
Saunoja ei suljeta yleisöltä ja paikalle voi tulla joka ilta, vaikka kevään rakennustyöt käynnistyvät.
Kartano ei enää ole syrjässä
Ala-Lemun kartanon omistajilla on paljon toiveita rannastaan. Rantaan on suunnitteilla esimerkiksi lisäsaunaa. Yleisötapahtumia aiotaan järjestää.
Takavuosina asiakkaita on ollut vaikea saada Ala-Lemuun. Paikan on koettu olevan liian syrjässä.
Tämä on muuttumassa. Lemunniemelle on noussut paljon uusia asuntoja, ja lisää on tulossa, jahka Torppalan ja muut alueen kaavat valmistuvat.
– Uusilta asukkailta on tullut paljon kiitosta siitä, että läheltä löytyy tällaisia palveluita, iloitsee Juha Hietanen.
Myös veneilijöiden toivotaan löytävän laiturisaunalle. Varsinaista venesatamaa – jossa veneilijät voisivat yöpyä – ei ole aikomuksissa, mutta etsinnässä on yrittäjä, joka kuljettaisi yleisöä matkustajaveneellä Turusta ja muualta Kaarinasta kartanon laituriin.
Joko kaava menisi läpi?
Ala-Lemun kartanon toiminta ja ympäristö on mullistumassa muuallakin kuin rannalla. Jos loppusuoralla oleva kartanomiljöön kaava saadaan läpi, alkavat rakennustyöt: pihapiiriin nousee uutta matkailurakennusta, hiukan kauemmas rivitaloa sekä omakotitaloja.
Asemakaava odottelee enää muutamia nuijankopautuksia – jos ne kopautukset saadaan.
Kaavan maankäyttösopimuksesta on valitettu hallinto-oikeuteen. Valittajan mielestä maankäyttösopimus on kartanon omistajille liian edullinen ja kaupungin pitäisi vaatia korkeampaa hintaa kunnallistekniikan rakentamisesta. Asian arvioidaan ratkeavan aikaisintaan kesällä.
Nyt siis odotellaan, aiemman odottelun päälle. Nämä maanomistajat ovat odottaneet asioiden ratkeamista nyt kaksikymmentä vuotta.
Lemon Golf Oy – joka myöhemmin muutti nimensä Lemon Kartano Oy:ksi – havitteli aiemmin kartanolle golfkenttää. Sen mahdollistama kaava pääsi lähes valmiiksi mutta kaatui vuonna 2017 viime tipassa Kaarinan valtuustossa. Viranhaltijat olisivat olleet valmiit sen hyväksymään, mutta kuntapoliitikot päättivät toisin. Nyt yritetään uudestaan.
Toistaiseksi enemmän kuluja kuin tuloja
Sekä golf-kaavaa että nykyistä kaavaa ovat ajaneet 12 osakasta, joista suurin osa asuu kartanon lähellä Ala-Lemussa. He hankkivat kartanon ja sen maat omistukseensa Suomen kansallissäätiöltä ja Turun kaupungilta.
– Ajatus heräsi tiekunnan kokouksessa, kun aloimme miettiä, mitä kotimaisemiin saisi kehitettyä, kertoo yksi omistajista, Tapani Mönkkönen.
Kartano on jäänyt välitilaan odottelemaan kaavojen valmistumista. Vaikka rakennuksia on koko ajan vuokrattu juhlatiloiksi, esimerkiksi matkailupalveluita on vaikea kehittää epävarmassa tilanteessa.
Golf-kaavan valmistelu söi omistajilta satojatuhansia euroja, eikä työtä Mönkkösen mukaan pystytty hyödyntämään myöhemmässä kaavaprosessissa.
Historiallisten rakennusten ylläpito on kallista. Jos palveluita halutaan lisää ja suojeltuja arvorakennuksia pitää kunnossa, tarvitaan investointeja.
– Toistaiseksi meillä on ollut enemmän kuluja kuin tuloja, ja se on vähän väärä periaate, hymähtää Mönkkönen.
Kehittämisen ja kunnostustöiden rahoittamiseksi sekä velkojen kuittaamiseksi kartanon mailta myydään omakoti- ja rivitalotontteja – jos viimeisin kaava menee läpi. Voimassaoleva kaava ei mahdollista asuinrakennuksia eikä siten sellaisia tuloja, joilla muutoksiin voitaisiin ryhtyä.
Uudisrakennuksia historialliseen paikkaan
Keskeneräinen kaava koskee noin puolta Ala-Lemun kartanon nykyisistä maista. Uusien asuinrakennusten määräksi on kaavassa tulossa noin kaksi kolmasosaa siitä, mitä omistajat toivoivat.
Tapani Mönkkönen näyttää kartanon pihalla, minne uudisrakennuksia on tarkoitus tulla. Uutta matkailurakennusta aiotaan parkkialueen eteläpuolelle. Rivitaloja nousisi sen näköpiiriin niityn toiselle puolelle, Lemunniementien varteen.
Omakotitaloja taas rakennettaisiin kahteen paikkaan: lähelle Lemuntietä hevoskastanjoiden luo sekä kartanon itäpuolelle omenatarhan viereen.
Rakentamatta jätetään peltomaisema talliravintolasta kohti Yli-Lemua, jotta kulttuurihistorialliset näkymät säilyvät. Uudet omakoti- ja rivitalot eivät ole ihan kartanon pihapiirissä mutta näkyvät kyllä.
Muualla Kaarinassa, Rauhalinnassa on päätetty rakentaa historiallisessa maisemassa uusjugendia edustavia rakennuksia. Onkohan vastaavia tulossa Ala-Lemuun?
Mönkkönen vastaa kieltävästi. Toisaalta kaavan on laatinut historiallisiin miljöihin perehtynyt arkkiteht i Anna-Liisa Nisu. Uudisrakennukset on tarkoitus sovittaa maisemaan vanhaa kunnioittaen.
Kappeli omenatarhaan
Ala-Lemun kartanon toiminnan kehittämisessä on koettu vuosien mittaan merkittäviä takaiskuja, sekä taloudellisesti että henkisesti. Onko luovuttaminen käynyt mielessä?
– Ei, vastaa Tapani Mönkkönen.
– Kun tähän on ruvettu, täytyy katsoa, mihin asti päästään.
Jahka tämänhetkinen kaavaprosessi saadaan loppuun, omistajien aikeissa on käynnistää kaavamuutoksia muille kartanon maille. Suunnitelmissa on esimerkiksi omenatarhaan näyttämö ja kappeli.
– Toivomme, että Kaarinan poliittiset päättäjät näkevät tällä kertaa, että Ala-Lemun kartanoa on järkevää kehittää, Mönkkönen miettii.
Minne laiturisaunan pesuvedet menevät?
Laiturisaunoja rakennettiin aikoinaan usein kaarinalaisten kartanoiden ja huviloiden laiturien päähän. Pesuvedet valuivat asukkaiden mielestä kätevästi suoraan mereen.
Nyt tiedetään, että näin ei olisi pitänyt tehdä. Saippuan ja shampoon kemikaalit häiritsevät vesieliöiden elintoimintoja ja lisääntymistä sekä rehevöittävät vesistöä. Pesuveden päästäminen mereen lisää tästä syystä esimerkiksi sinilevää.
Ala-Lemussa tätä huolta ei ole.
– Saunan pesuvedet pumpataan jätevesiosuuskunnan putkistoja myöten kaupungin viemäriin, kertoo Tapani Mönkkönen.
Ala-Lemun laiturisaunan rakennusprojekti oli iso. Jo perustusten rakentaminen oli mittava projekti.
Alimmaisena on nyt vanhat kivipaadet. Niiden päälle valettiin neljä valua betonia. Sementtiauto ei päässyt lähelle, vaan betoni siirrettiin puomia pitkin.
– Ihmettelen, miten ne kivipaadet on alun perin tänne saatu. Suurimmat paadet ovat puolentoista tonnin painoisia ja kuution kokoisia, miettii Juha Hietanen.
