Tuukka Johannes Alhonen syntyi 16.2.1941. Syntymäpaikaksi on merkitty Turku, mutta hän asui ja eli koko elämänsä Kaarinan Kuusistossa, opiskeluvuosia lukuun ottamatta. Hän valmistui ylioppilaaksi Puolalan yhteislyseosta vuonna 1961. Tätä seurasi varusmiespalvelus Turun Ilmatorjuntapatteristossa, minkä jälkeen hän antautui sotilasuralle. Hän kävi Kadettikurssin n:o 49, kapteenikurssin ja esiupseerikurssin vuosina 1962–1978.
Tuukka Alhonen palveli koko sotilasuransa Turussa, ensin Turun Ilmatorjuntapatteristossa ja lopuksi nimen muututtua Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentiksi sen esikuntapäällikkönä vuosina 1989–1990. Tästä tehtävästä hän jäi reserviin. Ilmatorjuntaperinteiden vaaliminen oli lähellä sydäntä vielä palvelusuran jälkeenkin, mihin tehtävään tarjosivat mahdollisuuden Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ja Turun Ilmatorjuntakilta. Lohtajan harjoitusalueella hänen kädenjälkensä näkyy yhä saunarakennuksen muodossa.
Alhonen osallistui moniin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Hän oli useaan otteeseen sekä Turun Kadettipiirin että Upseeriliiton Turun osaston hallitusten jäsen. Kaarinan kunnanvaltuustoon hän kuului 1993–2000 ja oli saman ajan Kaarinan veteraanitoimikunnan puheenjohtaja. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä hänellä oli luottamustehtäviä vuosina 1972–2004. Nuoruudessa Tuukka oli aktiivinen partiolainen. Eläkevuosia värittivät toimiminen Kaarinan Oppaissa sekä aktiivinen Ritarikuntatyö niin Konstantinus Suuren kuin Pyhän Johanneksenkin Ritarikunnissa. Myös riistanhoidolle ja metsästykselle löytyi tilaa kalenterissa. Eläkevuosinaan hän myös kirjoitti kirjat ”Turun seudun kodinpuolustus – Åbo-nejdens hemvärn -säätiö 1990–2010” ja ”Turun Ilmatorjuntakilta 1964–2014”.
Eläkevuosien merkittäväksi työsaraksi muodostui työ sotiemme veteraanien hyväksi. Tätä työtä Tuukka Alhonen teki vuosikymmenten ajan Kaarinan–Piikkiön Sotaveteraaneissa. Piirimme puheenjohtajana hän toimi vuodet 2011–2017. Hän kuului myös Suomen Sotaveteraaniliiton valtuustoon. Erityisesti hän kantoi huolta veteraaniveljien ja -sisarten etujen perillemenon varmistamisesta. Kaarina, jossa veteraanien järjestäytymisaste on ollut poikkeuksellisen alhainen, tämän toteuttaminen ei aina ollut kivutonta.
Ansioistaan Tuukka Alhonen palkittiin kunniamerkeillä, joista mainittakoon SVR R1, SL RI, Sam, UL ham ja It ar sekä Suomen Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi. Sotaveteraanipiirin pienoislippu hänelle myönnettiin 2016.
Olemme menettäneet Tuukka Alhosen poismenon johdosta paitsi aktiivisen monen asian toimijan, myös erittäin hyvän ystävän ja isänmaan miehen. Eniten Tuukkaa jäivät kaipaamaan puoliso Eija sekä kaksi poikaa perheineen. Enää eivät jatku kesäiset yhteiset purjehdukset, jotka arjen keskellä olivat henkireikä kaikille. Me muut – ehkä me eniten jäämme kaipaamaan Tuukan joskus hieman ilkikurisiakin sutkauksia ja hersyvää nauruansa. Myöskään runosuonen pulppuamista me emme enää saa kuulla, mutta niitä muistoja, joita meillä hänestä on, meiltä ei oteta pois.
Osmo Suominen
Pitkäaikainen ystävä
V-S Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja
