Asian esiin tuominen Virolaisen äänikadon yhteydessä tuntui minusta hassulta. Eihän hän ollut metsäkaupassa aktiivinen osapuoli, ja kaupunginhallitus perui kaupan.
Samassa muistin, että Iltalehti uutisoi toistuvasti metsäkaupasta Virolaisen kuvan ja nimen kanssa, tämä kun on Kaarinan kaupunginhallituksen kokoomusta edustava puheenjohtaja. Kaarina-lehdessä törmäämme usein siihen, että ihmiset tekevät pitkälle meneviä päätelmiä pelkän otsikon ja kuvan perusteella ja ryhtyvät toimimaan. Todennäköisesti samanlaisia lukijoita on Iltalehdellä. Korruption ja Virolaisen yhdistyminen nopealla vilkaisulla toisiinsa saattoi hyvinkin riittää siihen, että maakunnan äänestäjät eivät enää luottaneet häneen.
Varmasti Virolaisen äänikadolle on muitakin syitä, emmekä tiedä yksittäisten äänestäjien ratkaisuun vaikuttavia asioita. Yhtä kaikki kolmentuhannen äänen sulaminen kokeneelta ja arvostetulta poliitikolta on niin poikkeuksellista, että kysymyksiä herää.
Selvästikään Kaarinan kaupunginhallituksessa ei metsäkauppaa hyväksyttäessä ollut riittävästi päättäjiä, jotka olisivat tienneet metsien hinnan hujahtaneen parissa vuodessa ylös ja lähteneet vaatimaan uutta metsäarviota ennen päätöksentekoa. Tämä on inhimillisesti ymmärrettävää. Sen sijaan hälytyskellojen olisi pitänyt soida siksi, että kaupanteko ei ollut julkista ja kaikille avointa. Ostajien kokoomustaustasta ja kokoomuspäättäjien roolista seuraisi kysymyksiä.
Vaikka Virolainen oli kaupunginhallituksessa myöhemmin perumassa kauppaa, politiikassa ei ratkaise se, miten todellisuudessa toimitaan, vaan se, miten rumalta toiminta voi näyttää ulkopuolelta katsottuna.
Maria Kesti