Keskustelu oli hyvä ja rakentava, mutta se olisi pitänyt käydä paljon aiemmin. Tilaisuuksia siihen olisi ollut, sillä Kuovinkadun kiinteistön kohtalo on roikkunut ilmassa jo useita vuosia. Tässä vaiheessa, kun pöydällä on uuden päiväkodin hankesuunnitelma, puheenvuorot korjaamisen ekologisuudesta tuntuvat lähinnä oman julkisuuskuvan kiillottamiselta.
Kuovinkatu ei ole ainoa tapaus. Samanlaista jälkiviisastelua on harrastettu valtuustosalissa muun muassa Valkeavuoren kouluhankkeesta. Välillä on käynyt mielessä, että eivätkö valtuutetut itse muista, mitä he ovat päättäneet.
Maanantaina valtuutetut tuntuivat olevan varsin yksimielisiä siitä, että olemassa olevan kiinteistön korjaaminen pitäisi olla aina ensisijainen vaihtoehto. Puheenvuoroissa pohdittiin myös sitä, pitääkö vanhaa rakennusta aina korjata uudenveroiseksi vai riittääkö, että se on käyttökelpoinen. Kustannusmielessä tässä on merkittävä ero.
Toivon mukaan valtuutetut muistavat tämän silloin, kun Kaarinassa pohditaan seuraavan kerran jonkin vanhan kiinteistön kohtaloa. Kuntalaiset ovat äänestäneet kuntapoliitikot valtuustoon tekemään viisaita päätöksiä, ei vatvomaan niitä jälkikäteen.