Sofia Virta, olet ilmoittanut pyrkiväsi vihreiden valtakunnalliseksi puoluejohtajaksi. Olet toisen kauden kansanedustaja mutta yhä kohtalaisen nuori politiikassa. Mitä olet mieltä, jos sinusta sanotaan, että sinulla ei ole tarpeeksi kokemusta puoluejohtajan tuuliseen paikkaan?
– Olen ollut kokematon kaikissa poliittisissa tehtävissä, joihin olen tähän mennessä mennyt. Kaikissa olen onnistunut, kun olen vain rohkeasti lähtenyt uusiin haasteisiin ja epämukavuusalueille.
Koen velvollisuudeksi äänestäjiä kohtaan hakea puoluejohtajan paikkaa jo siksi, että vihreiden pitäisi saada menetetyt äänestäjät takaisin. Sain valtavasti äänestäjiä, jotka ilmoittivat, että eivät muuten olisi äänestäneet vihreitä. Tätä samaa viestiä on tullut jo kuntavaaleistani saakka: minuun luotetaan silloinkin, kun puolueeseen ei luoteta.
Vaalien aikana äänestäjät vannottivat minua, lupaanko vaikuttaa myös puolueeseen ja muuttaa sitä. Silloin en ajatellut kyseenalaistaa Maria Ohisalon paikkaa, mutta kun Maria ilmoitti jättäytyvänsä pois, tilanne muuttui.
Olet sekä Kaarinan kaupunginvaltuustossa, Varsinais-Suomen aluevaltuustossa että kansanedustajana. Miten aikasi riittäisi puoluejohtajan töihin?
– Jos minut valitaan puoluejohtajaksi, täytyy miettiä, pitäisikö jostain luopua. Ajatuksena tuntuu ikävältä luopua jostakin paikasta, jonka hoitoon olen saanut äänestäjiltä luottamuksen, mutta ehkä ihmisiltä tulisi ymmärrystä, sillä puolueen puheenjohtaja on laajasti vaikutusvaltainen.
Pystyykö yksinhuoltaja toimimaan puoluejohtajana?
– Tätä minulta ovat lähes kaikki kysyneet. Juuri vihreät voisivat puolueena rikkomassa lasikattoa siinä, että pienen lapsen yksinhuoltajaäiti voi toimia myös vastuullisessa tehtävässä. Elämäntilanteen ei pitäisi ratkaista, pystyykö vaikuttamaan Suomen asioihin, vaan johtotehtäviin tarvitaan erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Haluaisin olla rakentamassa puoluetta, jossa vaativia tehtäviä voi hoitaa ilman, että ihmiset poltetaan loppuun eikä heillä voi olla yksityiselämässä erityistarpeita.
Asennemuutosta tarvitaan. Esimerkiksi kun puoluejohtaja kiertää Suomea, lapsi voi kulkea mukana ja hän saa näkyä ja kuulua. Vanhempi voisi hoitaa hänen välipalansa ilman, että tämä nähtäisiin kyvyttömyytenä hoitaa työ.
Miten muuttaisit käytännössä vihreitä?
– Minulla on annettavaa esimerkiksi aiemman työurani pohjalta, jossa olen työskennellyt tilanteissa, joissa vastapuolet eivät ole halukkaita yhteistyöhön ja silti on löytynyt yhteinen sävel.
Aion vaikuttaa vihreiden viestintään, mitä ja miten sanotaan ja miten näytään. Lisäksi on tarkasteltava, millaisia keinoja asioiden ajamiseen käytetään ja millaista maailmaa halutaan rakentaa.
Esimerkiksi kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka ei tarkoita, että viedään ihmisten lautasilta liha ja pihasta auto. Meidän on pystyttävä viestimään ympäristöasioista niin, että kyseessä on yhteinen asia eikä että ylhäältäpäin opetetaan, miten sinun pitää elää.
Monet muutkin puolueet puhuvat nykyään ilmastonmuutoksesta, Saaristomerestä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Mihin vihreitä enää tarvitaan?
– Se, että näistä asioista puhuu, ei vielä tarkoita mitään. Mielenkiinnolla odotan, mihin toimiin muut puolueet ovat aidosti valmiita.
Ympäristö tulee varmasti aina olemaan meidän ytimessä, mutta meillä on paljon annettavaa myös ihmisoikeusasioissa ja talouskeskustelussa.
Koska vihreät eivät ole sidoksissa esimerkiksi työnantaja- tai työntekijäjärjestöihin, me emme jää nokittelemaan työnantajien ja työntekijöiden välille vaan pystymme katsomaan kokonaisuutena, mikä hyödyttäisi Suomea eniten. Meillä on valmiutta liikkua sutjakkaammin kuin muilla puolueilla ja tehdä uudenlaisia avauksia. Ympäristötavoitteetkaan eivät toteudu, jos ihmiset eivät voi hyvin ja talous yskii.
Uskon, että jos onnistumme muuttumaan, pystymme tulevaisuudessa olemaan pääministerikilpailussa mukana.
Vihreiden ehdokas Elisa Aaltola, joka kevään eduskuntavaaleissa jäi varasijalle, on puhunut purevasti julkisuudessa Varsinais-Suomen vihreistä. Mikä kokemus sinulla on piiristä?
– Kaikissa piireissä on paljon petrattavaa vihreiden huonon vaalimenestyksen osoittamana, mutta en sellaisenaan tunnista Aaltolan esittämää kritiikkiä. Toivon, että ristiriidat ratkaistaan rakentavalla tavalla. Tarvitsemme jokaista toimijaa ja moniäänisyyttä.