Näin minäkin puupäänä olen katsonut vaalikeskusteluja ja kuunnellut hallitustunnusteluja. Ihailen ehdokkaitten sujuvaa supliikkia ja kaiken tietävää tietotaitoa, jota kansalainen vain voi olla ymmärtävinään. Jokainen ehdokas – ja nyt jokainen valittu – tietää kaiken kaikesta: ilmastosta etuuksiin, luontokadosta reunaehtoihin ja vauvasta vaariin. Töitä tehdään, koska isänmaa kutsuu ja ministerinauto on ihan jees.
Eniten ihailen Siiriin verrattavaa puhevauhtia. Samalla nopeudella nykyajan siirit suoltavat painavia sanoja kuten substanssi, positio, kannustinloukut, haavoittuvien asema, keskiö, oikeat palvelut oikeaan aikaan, leveät hartiat, sopeutus, leikkaukset, indeksijäädytys, veronalennus, prosentit, ilmastonmuutos, hiilineutraalius, vihreä siirtymä, työvoimapula, etuuksien porrastaminen, kyberturvallisuus, aidot dialogit. Sitten heitetään miljardi sinne, toinen tänne, otetaan velkaa kolmas mokoma ja katetaan himmeleiden kustannukset jotenkuten.
Lapsuudessani puhetaitoa harjoiteltiin hokemalla sanontaa ’mustan kissan paksut posket’ mahdollisimman nopeasti ja moneen kertaan koko ajan nopeuttaen hokemista. Minulta se sujui kahdesti, sitten se muuttui muotoon ’mustan kissan paskut pokset’. Kansakoulussa ei laskettu miljardeja vaan kertotaulua ja sekin vain kymmeneen asti.
Ihailen Siirin ammattitaitoa papattaa vinhalla vauhdilla selkeästi ohjeita Puupäälle ja sopeuttaa hänet elämään tolkullisesti kaulimen uhalla. Tosin minä taidan kuulua siihen ihmisryhmään, joka sopeutetaan leikkurilla.
Ilona Lehtinen