Tanssiseura Sekahaku järjesti Liittoisten lavalla helatorstaina ilmaisen tutustumispäivän. Kokeilemaan pääsi erilaisia paritansseja, kuten foksia, valssia, fuskua, rumbaa ja valssia.
Päätin ottaa haasteekseni foksin, jota en ole koskaan tanssinut. Lähdin tunnille ennakkoluulottomasti ja olin valmis ottamaan kaiken opin vastaan, jonka tunnilta saan.
Olin ajatellut, että paikalla olisi kymmenkunta iäkästä ihmistä tullut testailemaan tanssitaitojaan kesän lavatansseja varten. Yllätyin saapuessani, kun tupa oli aivan täynnä ihmisiä: useita kymmeniä, eri-ikäisiä ihmisiä oli saapunut ilmaisiin tanssikokeiluihin, kaksikymppisistä nais- ja miesoletetuista keski-ikäisiin ja ikäihmisiin. Paritanssit nykyään selvästi vetoavat kaikenikäisiin.
Kauhusta kankeana
Kokemusta minulla paritansseista on yläasteajoilta, jolloin tanssin ysien tansseissa. Lihasmuistissa ei ollut kauheasti mitään. Olin hiukan kauhusta kankena, miten jalkani lähtevät foksin pyörteisiin.
Opettaja Antti-Ville Heikkilä näytti onneksi perusteellisesti tanssiliikkeet ja rytmin, josta lähdettiin liikkeelle. Aluksi valittiin ensimmäiset tanssiparit, minkä jälkeen vaihdettiin tasaisin väliajoin tanssikumppania. Siinä sai sitten esitellä itseään useampaan otteeseen.
Musiikin lähtiessä soimaan ja ensimmäisiä tanssiliikkeitä ottaessa olo oli kuin karusellissa. Pää oli aivan pyörällä, miten lähdetään liikkeelle, vaikka olin katsonut tarkasti, miten opettajan jalat tanssin aikana menevät.
Viejän roolissa piti minun lähteä vasemmalla jalalla, minkä seurauksena en sitten muuta tehnytkään kuin iskin vasempaa jalkaa kerta toisensa jälkeen eteenpäin ja unohdin oikean jalan olemassaolon täysin. Opettaja onneksi huomasi tilanteen ja tuli yksilöllisesti näyttämään, miten jalat kuuluu ottaa: ’’hidas, hidas, nopea nopea’’. Muutaman kerran rautalangasta väännettyä alkoivat aivot rekisteröidä, miten sitä jalkaa kuuluu lattialle tampata. Pääsin mukaan hitaasti mutta varmasti.
Positiivisella mielellä eteenpäin
Huomasin, että tanssissa on tärkeää parin välinen kontakti. Molempien pitää lukea toisia, ja vietävän roolissa olevan on luotettava, että viejällä on homma hanskassa ja tanssi soljuu luontevasti eteenpäin. Parina oli niin ensikertalaista kuin kokenutta konkaria.
Välillä huomasin, että minua viedään, koska itseluottamus ei ollut vielä niin korkealla, että olisin varmoin askelin mennyt musiikin tahdissa eteenpäin. Heti, kun yritin jutustella parin kanssa, askeleet herpaantuivat täysin ja jalkani olivat solmussa. Täytyi keskittyä tanssiin, musiikkiin ja rytmiin. Toistin mielessäni vain ’’hidas, hidas, nopea, nopea’’, silloin sain jotenkin pysyttyä rytmissä. Vaikeaa kuitenkin oli, ja hikikarpalot valuivat välillä otsaa myöten.
Neljänkymmenenviiden minuutin tutustumistunnilla ei kerennyt kauheasti takertumaan yhteen tanssiliikkeeseen, vaan tahti oli aika nopea, koska opettaja halusi käydä tärkeimmät liikkeet läpi. Lopuksi opeteltiin pyörähdykset. En päässyt ihan kärryille, missä kohtaa jalat piti olla ja mikä oli oikea rytmi, mutta oikeaan suuntaan sentään osasin kääntyä. Muista tanssikumppaneista sai vähän vertaistukea. Hyvällä mielellä, heittäytymiskyvyllä ja huumorilla selvittiin pitkälle.
Oli erittäin mielekäs kokemus, opettajasta ja tanssikumppaneista sai paljon tsemppiä ja uskoa omiin taitoihin. Hienoa oli huomata, miten lähes jokainen tanssipari antoi aina positiivista palautetta tanssin loputtua.
Yksi tunti ei riitä ainakaan minulla pääsemään täysin kärryille, mistä on kyse. Sain pienen esimaun liikkeistä, mutta useamman tanssikerran vaatii, että pääsee kunnolla foxin vietäväksi. Voisin mennä joskus jopa uudestaan.
Nuoret kaipaavat kavereita mukaan lavatansseihin
Tanssinopettaja Antti-Ville Heikkilä kertoo, että yllättyi iloisesti ihmismäärästä, joka oli saapunut ilmaiseen tutustumispäivään. Hänen mukaansa yleensä tunneilla käy noin kolmekymmentä osallistujaa.
– Toivotaan, että nämä ihmiset löytäisivät uudestaan myös paritansseihin. Koronan jälkeen mukaan on tullut jopa toistakymmentä uutta kasvoa. Suunta näyttäisi olevan siis ylöspäin, Heikkilä kertoo.
Vaikka tutustumispäivään oli saapunut useita nuoria osallistujia paikalle, normaaleilla tanssitunneilla ei ole vielä ollut Heikkilän mukaan nuorista tunkua. Hän toivoisi, että mukaan lähtisi enemmän eri-ikäisiä ihmisiä ja paritanssit saataisiin samanlaiseen nosteeseen eri sukupolvien välillä kuin ennen.
– Nuoret kaipaavat oman ikäisen porukan, jotta he viihtyisivät paremmin. Kausittain olemme pyrkineet järjestämään oman ryhmän alle 25-vuotiaille nuorille. Se vaatii kuitenkin kiinnostusta nuorilta. Tärkeää on myös, että samanikäinen houkuttelisi lähtemään mukaan, keski-ikäinen ei tavoita nuoria samalla tavalla, Heikkilä pohtii.
– Bändi vaikuttaa myös paljon siihen, että nuoret lähtevät lavatansseihin. Varsinkin Kyösti Mäkimattila saa nuorta kansaa liikenteeseen.
Heikkilä on itse tanssinut pienestä saakka, mutta lavatansseja hän on harrastanut 21- vuotiaasta.
Tanssiseura Sekahaku järjestää maksullisia tanssikursseja Littoisten lavalla koko kesän. Samalla lipulla pääsee myös illan tansseihin. Esimerkiksi 1.6. on mahdollista kokeilla fuskua ja käydä illalla tanssimassa Albert Salmisen & The Gallants -yhtyeen tahdissa.
Teksti: Niko Kettunen
Kuvat: Hanna Kammi-Rahnasto
