Oksalla nökötti suurisilmäinen, hellyttävä metsän otus: liito-orava.
– Se pysyi paikallaan, minä pysyin paikallani, ja koira. Hetken katselimme toisiamme. Sitten liito-orava lähti puuta ylöspäin. Ei se meitä erityisesti säikähtänyt, Ollila kertoo.
Kaarinan Kuvaajissa valokuvaamista harrastava Ollila kulkee paljon luonnossa ja on usein etsimällä etsinyt liito-oravia eri puolilta Kaarinaa. Tämä oli toinen kevät, kun liito-orava osui hänen silmiinsä Piispanristillä.
– Olen ylpeä siitä, että saan asua paikassa, jossa on tällaisia harvinaisuuksia. Toivoisin, että vanhoja metsiä säästetään enemmän Kaarinassa eikä kaikkia kaadeta asuntojen tieltä, hän miettii.
Vielä hän ei ole päässyt näkemään sitä, miten liito-orava liitää. Liito-orava pystyy poimujensa avulla liitämään jopa 80 metriä, ja se käyttää silloin häntäänsä peräsimenä.
Hyvin harva onnistuu näkemään metsissä liito-oravia. Laji on pieni, se liikkuu yleensä vain hämärän aikaan, ja sen harmaa väri pitää sen hyvin piilossa. Juuri nyt on hiukan paremmat mahdollisuudet bongata niitä, sillä liito-oravilla on kiima-aika ja uros vierailee ahkerasti naaraiden reviireillä.
Suloisuudestaan huolimatta liito-orava herättää paljon vihaa. Se on suojeltu, minkä vuoksi sen asuttama metsä jätetään metsäksi eivätkä maanomistajat saa myytyä aluetta esimerkiksi asuintonteiksi.
Suojelusta huolimatta liito-orava on Suomessa ahdingossa. WWF:n mukaan kannan arvioidaan taantuneen yli kolmanneksella pelkästään vuosien 2006 ja 2016 välillä. EU:ssa liito-oravia on vain Suomessa ja Virossa.