Nuorten mielenterveysongelmista on syytetty milloin ruutuaikaa ja sosiaalista mediaa, milloin kasvaneita koulupaineita, inkluusiota ja päihteiden käyttöä. Pahoinvointiin ei ole varmastikaan yhtä yksittäistä selittävää tekijää, vaan tilanne on monien asioiden summa.
Itse seuraan lähietäisyydeltä 10-vuotiaan lapsen kasvamista lapsesta nuoreksi. Suurin ero omaan lapsuuteni on älypuhelin, joka kulkee koko ajan taskussa. Äskettäin lapseni näytti minulle puhelimestaan videon, jossa hänen luokkakaverinsa haukkui toista oppilasta ja kielsi muita leikkimästä hänen kanssaan. Minunkin lapsuudessani oli kaveridraamoja, mutta niitä selviteltiin pääasiassa koulunpihalla. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu mennä seuraavana aamuna kouluun tietoisena siitä, että jokainen luokkakaveri on nähnyt WhatsAppissa kiertävän ilkeilyvideon.
Moni haikailee takaisin maailmaan, jossa ei ollut älypuhelimia tai sosiaalista mediaa. Ne eivät varmasti katoa mihinkään, mutta toivon mukaan tulevina vuosina opimme elämään niiden kanssa viisaammin. Nopeasti digitalisoitunutta maailmaa on sanottu myös maailman suurimmaksi ihmiskokeeksi, jonka todelliset vaikutukset ovat nähtävillä vasta vuosikymmenten päästä.
Älylaitteet ovat monessa mielessä myös helpottaneet vanhemmuutta. Tylsistyneelle lapselle voi iskeä aina käteen kännykän. Kääntöpuolena on, että kun kymmenvuotiaat lapset menevät yhdessä ulos leikkimään, löydät heidät hetken päästä kiipeilytelineeltä katsomassa kukin omaa puhelintaan.