Pauliina Laaksonen meinasi heittää postissa tulleen valkoisen kirjekuoren suoraan paperikeräyksen. Taas joku mainos, hän ajatteli, mutta vieressä ollut anoppi usutti avaamaan kuoren.
Littoislainen kahden pojan äiti purskahti itkuun, kun hän ymmärsi, mistä kirjeessä oli kyse.
Laaksonen on yksi 39 äidistä, jolle myönnetään äitienpäivänä Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitali kultaristein. Ansiokkaasta kasvatustyöstä myönnettävän mitalin ojentaa presidentti Sauli Niinistö. Laaksonen ei ole saanut selville, kuka kunniamerkkiä on hänelle anonut.
– Mielestäni jokainen äiti ansaitsisi kunniamerkin. Oman kunniamerkkini haluan omistaa kaikille lapsisyöpäperheille, hän sanoo.
Elämä muuttui viikonlopussa
Viisi vuotta sitten Laaksosen perheessä vietettiin äitienpäivää hyvin toisenlaisissa tunnelmissa. Laaksosten esikoispoika Frans oli kärsinyt kovista päänsärkykohtauksista ja oksentelusta. Vanhemmat olivat käyttäneet 4-vuotiasta Fransia useita kertoja lääkärissä, mutta selitykseksi tarjottiin vain migreeniä.
Toukokuussa 2018 perhe oli menossa viettämään äitienpäiväviikonloppua mökille, mutta päättivät käyttää Fransia ennen sitä silmälääkärissä. Silmälääkäri kiinnitti huomiota korkeisiin silmänpaineisiin ja lähetti heidät saman tien jatkotutkimuksiin Tyksiin.
Sairaalatutkimuksissa Fransin päästä löydettiin kookas aivokasvain, joka leikattiin heti seuraavana aamuna. Pikkuaivoja painanut kasvain löydettiin Laaksosen mukaan viime tipassa.
– Jos olisimme odottaneet vielä viikon, olisi ehkä ollut jo liian myöhäistä, Pauliina sanoo.
Muutamaa päivää myöhemmin Frans leikattiin uudestaan, jotta kasvain saatiin poistettua kokonaan. Koepala osoitti syövän olevan hyvin aggressiivinen.
Perheen elämä kääntyi päälaelleen yhdessä viikonlopussa. Arkea rytmittivät seuraavan vuoden ajan raskaat syöpähoidot. 2-vuotias pikkuveli Max oli usein hoidossa isovanhempiensa luona, koska lähtö sairaalaan saattoi tulla vaikka keskellä yötä.
Infektioriskin takia perhe joutui elämään kaksi vuotta eristettyä elämään. Esimerkiksi kauppaostokset hoidettiin yöllä, jolloin ihmisiä oli vähiten liikkeellä. Koronarajoitukset tuntuivat Pauliinan mukaan syöpäeristykseen verrattuna normaalielämältä.
Hän on kiitollinen siitä, että perheen koti sijaitsee peltojen keskellä Littoisissa, eikä esimerkiksi kerrostalossa, jossa tekemistä olisi voinut olla vaikeampi keksiä. Fransin sairastaessa perhe hankki kotiin kanoja ja kutsui kavereita pihalle leikkimään.
Kodin pihapiiriin on rakennettu poikia varten koripallokenttä, jääkiekkokaukalo ja skeittiparkki, jonne myös naapuruston lapset ovat enemmän kuin tervetulleita.
– Sytostaattihoitojen välissä oli aina yksi parempi viikko. Halusin, että Frans saa olla edes niinä viikkoina lapsi ja tehdä niitä asioita, joita hänen ikäisten kuuluisi tehdä.
Vanhempi on peili
Oman lapsen vakava sairastuminen muutti suhtautumista vanhemmuuteen ja ylipäätään elämään. Pauliina Laaksonen kertoo olleensa aina perhekeskeinen, mutta nykyisin lasten kanssa vietetty aika tuntuu entistä tärkeämmältä.
Aiemmin hän teki myyntityötä, joka vei häntä ympäri Suomea. Fransin sairastuttua hänestä tuli poikansa omaishoitaja. Pari vuotta hän eli jatkuvassa hälytystilassa.
Kunniamerkkihakemuksessa luonnehditaan, että Pauliina jaksoi ylläpitää positiivista asennetta myös rankkojen hoitojen keskellä.
– Sairaalassa neuvottiin, että vanhemmat ovat lapsilleen peilejä. Tunteet saa ja pitää näyttää, mutta omaa huoltaan ei saa kaataa lasten päälle. Päivisin oltiin iloisia ja pelleiltiin, mutta monesti lasten mentyä nukkumaan tuli itku, hän itse muistelee.
Hänen mielestään peilinä toiminen on hyvä ohjenuora ylipäätään vanhemmuuteen.
– Ajattelen, että vanhempi on lapsilleen esimerkki. Haluan olla sellainen vanhempi, millaisiksi toivoisin lasteni kasvavan.
Fransin sytostaattihoidot päättyivät vuosi leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen perheen piti elää vielä puoli vuotta eristyksissä. Kun Frans sai terveen paperit, Pauliinan oma vointi romahti.
– En pystynyt nukkumaan enkä käymään töissä kahdeksaan kuukauteen. Ymmärsin, että minun on pakko tehdä välillä jotakin itseäni varten, että alan voida paremmin.
Kohti unelmia
Pauliinaan on voinut törmätä viime viikkoina Littoisten urheilukentän nurkalla. Hän remontoi parhaillaan kentän laidalla olevaan keltaiseen rakennukseen itselleen liiketiloja.
Ammattiopisto Liviassa floristiksi kouluttautunut Laaksonen perusti Gugga-verkkokaupan joulun alla 2021. Nyt verkkokaupan rinnalle Littoisiin avautuu kivijalkamyymälä, jossa myydään kukkien lisäksi vaatteita ja sisustustavaraa. Myyntityön jätettyään hänellä on ollut ikävä ihmisten kohtaamista.
– Tarkoituksenani on tarjota kukkien rinnalla elämyksiä ja järjestää kukkiin liittyviä kursseja, esimerkiksi sellaisia, jonne vanhempi ja lapset voivat tulla yhdessä, hän kuvailee.
Yrittäjyys on tullut Pauliinalle tutuksi puolison Kallen kautta. Yrittäjän arki on kiireistä, mutta Littoisissa urheilukentän laidalla hän kokee olevansa lähellä lapsiaan. Fransista on kasvanut 10-vuotias jalkapalloa pelaava koululainen ja pikkuveli Max on innokas jääkiekkoilija.
– Voin katsoa ikkunasta, kun pojat pelaavat kentällä jalkapalloa ja huutaa koko porukan tänne välillä välipalalle.
Laaksonen sanoo oppineensa omalta äidiltään rohkeutta mennä kohti unelmiaan. Sen asenteen hän toivoisi voivansa siirtää myös omille lapsilleen.
– Olen ihmisenä sellainen, että minulla on paljon unelmia. Kaikkien ei ole tarkoituskaan toteutua, mutta jollei unelmoi mistään, ei voi saavuttaa mitään. En halua katua jälkeenpäin sitä, etten koskaan uskaltanut yrittää.
Tietoa kunniamerkistä
Ehdokkaan tulee olla vähintään 40 vuotta.
Palkittavat äidit edustavat erilaisia ryhmiä, kuten ansiotyössä käyviä, yksinhuoltajia, maaseudun emäntiä sekä eri vähemmistöryhmiä. Kunniamerkki voidaan myöntää myös adoptio- ja sijaisäidille.
Kunniamerkki myönnetään esimerkilliselle kasvattajalle, perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjälle sekä laajemmin toisista huolehtimisen ja välittämisen turvaajalle.
Kunniamerkkiä voivat esittää omaiset, tuttavat tai naapurit, mutta esityksen tekijänä tulee olla viranomainen, järjestö tai muu yhteisö.
Jos kunniamerkkiesityksen tekevät omat lapset, mukana on oltava vähintään kaksi luotettavaa, toisistaan riippumatonta puoltavaa lausuntoa sellaisilta järjestöiltä tai muilta yhteisöiltä, jotka tuntevat kyseisen perheen.
Ehdotukset äitienpäiväkunniamerkin saajista tehdään vuosittain marraskuun alkupuolella aluehallintovirastoille, jotka lähettävät ne käsiteltäviksi sosiaali- ja terveysministeriöön. Ministeri esittää osan ehdotuksista Ritarikunnille.
Lähde: Aluehallintovirasto
