Jutta Kivelä oli yläkoulussa 7. luokalla, kun toinen oppilas alkoi kuristaa häntä kesken liikuntatunnin. Samassa liikuntaryhmässä olleet pojat juoksivat väliin ja irrottivat oppilaan Kivelän kimpusta. Liikuntasalissa oli paikalla useita aikuisia, mutta kukaan heistä ei nähnyt tilannetta.
Piikkiön yhtenäiskoulua käynyt Kivelä kertoo olleensa koulukiusattu lähes koko peruskoulun ajan. Kiusaajana oli sama oppilas, joka kävi hänen päälleen. Aluksi kiusaaminen oli sanallista nimittelyä, mutta muuttui yläkoulussa fyysiseksi.
– Fyysistä satuttamista oli etenkin liikuntatunneilla, jolloin sen pystyi tekemään opettajien huomaamatta. Myös opettajat puolustelivat tekoja, että pelin tiimellyksessä sattuu kaikenlaista, Kivelä kertoo.
Kuristaminen oli tilanteista vakavin. Koululle kutsuttiin jälkikäteen poliisit selvittämään asiaa. Tapaamisessa olivat paikalla myös molempien osapuolten vanhemmat, sosiaalityöntekijä sekä koulun henkilökuntaa. Kaarina-lehti ei pystynyt vahvistamaan tapahtumia ulkopuolisesta lähteestä, sillä tapauksesta ei kirjattu rikosilmoitusta.
– Kiusaajalta kysyttiin, miksi hän kuristi minua. Hän ei osannut sanoa siihen mitään syytä, Kivelä muistelee.
Keskustelun jälkeen kiusaaminen loppui muutamaksi kuukaudeksi, mutta jatkui taas 8. luokan alkaessa.
Miksi kiusaamista peitellään?
Tällä hetkellä Jutta Kivelä opiskelee Kaarinan lukiossa. Ensimmäinen lukiovuosi on ollut hänelle korjaava kokemus. Hän on saanut uusia ystäviä ja itseluottamustaan takaisin.
Kivelä on seurannut kouluväkivallasta käytävää keskustelua Kaarina-lehdestä . Median huomio on kohdistunut Piispanlähteen kouluun, mutta Kivelän kokemusten mukaan samanlaisia ongelmia on muissakin kouluissa, kuten Piikkiön yhtenäiskoulussa.
– Olen kerännyt rohkeutta puhua kokemuksistani. Haluan herättää keskustelua ja antaa äänen kiusatuille, sillä kokemusteni mukaan kiusaamista edelleen peitellään ja hyssytellään.
Koulukiusaaminen johti Kivelän kohdalla siihen, ettei hän uskaltanut enää mennä kouluun. Erityisen paljon poissaoloja kertyi liikuntatunneilta. 9. luokan keväällä koulusta soitettiin Kivelän vanhemmille.
– Vanhempani eivät tienneet lintsaamisestani mitään. En ollut kertonut heille kiusaamisen jatkuvan, koska en halunnut kuormittaa heitä ongelmillani.
Kivelän ja kiusaajan välille yritettiin rakentaa sopua laittamalla heidät liikuntatunneilla samaan joukkueeseen.
– Varmaan ajateltiin sen nostavan tiimihenkeä. Itse koin tämän erityisen ahdistavana, hän kuvailee.
Koulunpäivien jälkeen kiusaaja soitteli hänelle ja lähetti ilkeitä viestejä. Kivelä yritti puhua kiusaamisesta ja pahasta olostaan koulunuorisotyöntekijälle ja opettajalle. Hän koki, että tekoja vähäteltiin.
– Eräs aikuisista sanoi minulle, että minun pitää vain hillitä omia tunteitani asian suhteen. Tulkitsin sen niin, että heidän mielestään ylireagoin, enkä enää sen jälkeen halunnut puhua kiusaamisestani ollenkaan.
Kiusatuksi tuleminen hävettää
9. luokan keväällä Kivelä rohkaistui kertomaan kiusaamisestaan koulun rehtoreille.
– He sanoivat, etteivät olleet tienneet kiusaamisestani, ja totesivat sen olevan erittäin väärin. Silti kukaan ei tehnyt asialle mitään. Rehtoreiden mukaan minun olisi pitänyt käydä aikaisemmin keskustelemassa heidän kanssaan asiasta.
Kivelä oletti, että viesti olisi kulkenut koulun sisällä paremmin ja rehtorit olleet tietoisia hänen kiusaamisestaan.
– On hyvin ristiriitaista, että mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Itse näen sen niin, ettei kertominen olisi ollut minun vastuullani. Koen, että tuossa tilanteessa koulun sisäinen kommunikaatio ja tiedonvälitys oli huono.
Kivelän kouluvuosina Piikkiön yhtenäiskoulussa tehtiin monta kertaa vuodessa kiusaamiskysely, johon oppilaat saivat vastata nimettömästi.
Hän painottaa, ettei kiusaamiskyselyistä ole apua, jos tietoon tulleisiin tapauksiin ei reagoida. Kokemuksesta hän tietää, että kiusaaminen aiheuttaa niin suurta häpeää, ettei kiusaamisesta haluta välttämättä kertoa edes nimettömästi. Kivelän tapauksessa kiusaaja luvattiin ottaa puhutteluun, mutta puhuttelut eivät hänen tietojensa mukaan johtaneet mihinkään.
– Olisin toivonut sitä, että koulu olisi oikeasti puuttunut kiusaamiseni ja että kiusaaja olisi saanut teoistaan jonkun rangaistuksen, jotta hän olisi ymmärtänyt toimivansa väärin.
Kiusaajien käytöstä puolustellaan yleisesti sillä, että heillä itsellään on ongelmia ja paha olla.
– Kiusaamiseen pitäisi puuttua myös sen takia, että kiusaaja saa apua. Sitä vartenhan kouluissa on koulukuraattorit ja -psykologit, ettei pahaa oloa tarvitse purkaa toisiin oppilaisiin, hän huomauttaa.
Kiusaamisesta vaikea toipua
Lukiossa Kivelä on saanut asioihin etäisyyttä, mutta kiusatuksi tulemisen kokemus ei unohdu. Vuosia jatkuneella kiusaamisella on ollut monia seurauksia, kuten pelkoa ja vaikeutta luottaa muihin ihmisiin.
Kaarinan lukiossa Kivelä ei ole nähnyt kiusaamista. Hänen mukaansa koulussa on tiivis ryhmähenki oppilaiden ja henkilökunnan välillä. Hän arvelee, että hyvä henki on osittain koulun pienen koon ansiota.
– Täällä oppilaat ja henkilökunta todella tuntevat toisensa, minkä takia opettajille on helppo mennä puhumaan asioista
”Kiusaamiseen puuttuminen on opettajan perustyötä”
Piikkiön yhtenäiskoulun rehtori Marko Kuuskorpi ei voi ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin, mutta kommentoi aihetta yleisellä tasolla.
– Jokaisella oppilaalla on perusopetuslain mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Meillä koulutuksen järjestäjänä on velvollisuus taata, että tämä toteutuu. Piikkiön yhtenäiskoulussa on selkeät, yksiselitteiset ohjeet, millä tavalla kiusaamisepäilyihin puututaan. Tämä on osa opettajan perustehtävää, hän sanoo.
Hänen mukaansa oppilaiden kiusaamiskokemuksiin suhtaudutaan Piikkiön yhtenäiskoulussa vakavasti ja niitä lähdetään selvittämään ensivaiheessa oman opettajan ja koulunuorisotyöntekijän johdolla. Mikäli epäily kiusaamisesta herää, ilmoitetaan asiasta oppilaan luvalla myös huoltajille. Silloin, kun puhutaan toistuvasta kiusaamisesta, selvittelyyn osallistuu moniammatillinen tiimi, johon kuuluu sekä opettajia että oppilashuollon henkilöstöä. Kaikki tehdyt toimenpiteet ja jälkiseurannat kirjataan. Vakavimmissa tapauksissa apuna on myös Ankkuri-poliisi.
Kiusaaminen vähentynyt
Piikkiön yhtenäiskoulussa tehdään Kuuskorven mukaan säännöllisesti kiusaamiskyselyjä. Lisäksi koulunuorisotyöntekijä tekee pitkin lukuvuotta kartoituksia, jotka antavat tietoa esimerkiksi kiusaamistapausten määrästä ja niiden selvittämisestä.
Kyselyiden perusteella kiusaaminen on Piikkiön yhtenäiskoulussa vähentynyt tasaisesti. Tulokset noudattavat valtakunnallista trendiä ja tutkimustuloksia, jonka mukaan kiusaaminen on alhaisemmalla tasolla kuin kertaakaan 2000-luvulla.
Kuuskorpi toteaa, että nollatulokseen ei kiusaamisen osalta valitettavasti päästä koskaan.
Nuoren sosiaaliset suhteet koulussa ja koulun ulkopuolella sekä tapahtumat somemaailmassa ja yksityiselämässä muodostavat monimutkaisen vyyhdin, mikä Kuuskorven mukaan tekee kiusaamiskokemusten selvittämisestä välillä hyvinkin mutkikasta. Oman haasteensa tuovat nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ja koettu yleinen ahdistuneisuus.
– Joskus voi olla niin, että nuorella on muutenkin raskas olo, ja kun joku sanoo ikävästi, se koetaan herkästi kiusaamiseksi, Kuuskorpi miettii.
– Lisäksi lapset ja nuoret tulevat kouluun harjoittelemaan sosiaalisia taitoja, ja osalla nuorista sosiaalinen koodi on vielä hakusessa. Lapset ja nuoret ovat myös luonteeltaan hyvin erilaisia: toiset ovat roiseja ja toiset hyvinkin herkkiä.