18-vuotiaan Iisa Kivimäen lukiovuosi ei ollut sellainen, kuin hän olisi alun perin kuvitellut.
– Ainakin lukioaika jäi vahvasti mieleen ja se oli erilainen, toteaa tuore Kaarinan lukion ylioppilas Iisa Kivimäki.
Ensimmäiset lukiovuodet menivät suurimmaksi osaksi koronan takia etäopiskeluissa, ja abivuonna Kaarinan lukio meni remonttiin vesivahinkojen vuoksi.
Viimeisen lukuvuoden Kivimäki opiskeli väistötiloissa Turussa Sepänkadulla, entisissä ammattikorkeakoulun tiloissa. Evakkoaika vaikutti myös abivuoden perinteisiin juhlallisuuksiin.
– Aamut olivat raskaita, kun joutui heräämään paljon aikaisemmin, että ehtii Kuusistosta Turkuun. Pääsimme vasta penkkareiksi takaisin omaan kouluun, joka oli viimeinen virallinen koulupäivä, Kivimäki muistelee.
Vanhojentanssit jouduttiin siirtämään myös muutamaan otteeseen koronarajoituksien takia. Välillä mieleen hiipi epätoivo, pääseekö tansseja järjestämään ollenkaan.
– Olimme harjoitelleet pitkään, joten oli inhottavaa olla epätietoisuudessa, kun ei ollut varma, milloin pääsemme tansseja viettämään. Onneksi sopiva päivä löytyi sitten lopulta.
Hän myöntää olevansa hieman katkera siitä, ettei saanut viettää perinteiseen tapaan normaalia lukioaikaa, vaan joutui pomppimaan paikasta toiseen ja elämään rajoitusten mukaan.
– Ajoittain oli raskasta, mutta onneksi meidän ikäluokallamme ryhmähenki on ollut hyvä, olen saanut kavereita lukiosta kaikesta huolimatta eivätkä paikanvaihtamiset vaikuttaneet opintosuoritukseeni.
Työt ja lukio on raskas yhdistelmä
Opiskeluaikana Kivimäki teki töitä K-Market Kuusistossa ja halusi kerätä rahaa säästöä varten. Hän koki tärkeäksi kerryttää arvokasta kokemusta työelämästä.
– En tehnyt loppujen lopuksi paljon töitä, koska huomasin sen olevan raskasta lukion kanssa samaan aikaan. Minun piti yhdistää harrastus, sosiaalinen elämä ja työt. Pian huomasin, että halusin koulun ohella myös päiviä, jolloin voin vain maata sängyllä ja olla tekemättä mitään.
Hän koki toisena vuonna myös uupumuksen merkkejä. Kivimäki painoi satalasissa jokaisen kurssin kanssa, koska halusi saada parhaimman mahdollisemman numeron kaikista aineista. Vähempi ei riittänyt.
Arvosanoilla on iso merkitys
Kivimäelle lukion päättötodistuksien arvosanoilla on suuri painoarvo. Hän on joutunut tekemään uhrauksia hyvien numeroiden saavuttamiseksi. Kaverisuhteista hän nipisti, jotta pystyisi keskittymään kirjoituksiin täysillä.
– Kaverit välillä huomauttivat minulle, kun eivät saaneet minua kiinni puhelimesta. Olin niin keskittynyt kirjoituksiin, etten ehtinyt vastailemaan tai näkemään oikein ketään. Olen kuitenkin onnistunut pitämään hyvät sosiaaliset suhteet ja samassa tilanteessa olevat kaverit ymmärsivät tilanteeni.
Lukio on nyt suoritettu, ja kirjoituksiin Kivimäki on tyytyväinen. Hän sai esimerkiksi matematiikasta laudaturin. Äidinkieli jäi pisteen päähän laudaturista.
– Olen ylpeä, että olen nyt tässä pisteessä. Tulossa on hyvä ylioppilastodistus, jolla voin hakea jatko-opiskelemaan unelma-alaa, Kivimäki toteaa.
Kaarinan lukiosta hänelle jää hyvät muistot. Erityisesti mieleen jää matematiikan lehtori Hille Hämäläinen, joka oli korvaamaton tuki ja apu Kivimäelle.
– Hän oli enemmän kuin opettaja. Pystyimme aina kaverini kanssa menemään hänelle purkamaan sydäntä. Hillellä oli uskomaton tapa myös opettaa, ja hän sai luotua ainutlaatuisen suhteen meihin oppilaisiin. Kaarinan lukiossa on muutenkin sellainen yhteishenki, jota ei varmasti muualta saa.
Ensin armeija, sitten jatko-opiskelut
Kivimäki on hakenut yhteishaussa Tampereelle yliopistoon opiskelemaan diplomi-insinööriksi ja muille matemaattis-luonnontieteellisiä aloille.
– Uratoiveena on edetä mahdollisemman pitkälle. Niissä pääsee yhdistämään myös matematiikkaa ja fysiikkaa, joista tykkään.
Inspiraatiota opiskeluihin hän on saanut omalta isältään, joka on työskennellyt korkeassa asemassa. Hän ei halua joutua elämään niukasti, vaan tehdä sitä, mistä nauttii, ja tarjota itselleen vapauden elämään.
Ennen jatko-opintoja Kivimäki pitää kuitenkin opiskelusta välivuoden ja suuntaa Säkylään suorittamaan asepalveluksen. Armeija on ollut haaveena jo pitkään.
– Olin kahden vaiheilla, että valitsenko opiskelun vai armeijan lukion jälkeen. Pieni tauko tulee nyt tarpeeseen. Poikaystäväni lähtee mukaan myös samaan paikkaan suorittamaan palvelusta.
Tavoitteena Kivimäellä on päästä armeijassa jääkärikomppaniaan tai jopa sotilaspoliisiksi.
– Isäni oli rauhanturvaajana, joten sain siitä palon lähteä osoittamaan, että minäkin pystyn. Tuntuu vapauttavalta ajatukselta, ettei tarvitse itse huolehtia niin paljon omasta arjesta ja velvollisuuksista, vaan joku muu tekee sen puolestani. Koen, että tästä on apua myös omaan uravalintaani.
Teksti ja kuvat: Niko Kettunen
