Monelle kesäloman parasta antia on sormien upottaminen multaan. Kesällä nautitaan puutarhan kukkaloistosta ja omasta sadosta, ja tontille kannetaan multasäkkejä.
Ostomullassa muhii kuitenkin ongelma. Myynnissä olevat tutut multasekoitukset ovat pääosin turvetta, turpeella kun on erinomaiset ominaisuudet kasvualustana.
Ikävä kyllä turve on kivihiilen veroinen ilmastopahis, kerrotaan Sitran raportissa Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa.
Turpeen energiakäyttöä on moitittu julkisuudessa paljon, ja Suomessa on tehty päätös luopua energiaturpeesta eli turpeen poltosta sähkön ja lämmön saamiseksi. Vähemmän on pidetty esillä sitä, että turve aiheuttaa kasvualustoissa ja kuivikkeena yhtä kovat hiilidioksidipäästöt.
Jotta turvetta voitaisiin korjata suolta, suo täytyy kuivattaa. Tämä vapauttaa ilmakehään valtavat määrät hiilidioksidia sekä rehevöittää lähivesistöjä. Haitat ovat samat, mihin turvetta sitten käytetäänkin. Koskematon suo olisi hiilinielu.
Luonnonystävä ja tulevaisuutta ajatteleva ei voi hyvällä omallatunnolla käyttää kaupan tavallisia multapusseja, ei myöskään turvepohjaisia huussin kuivikkeita.
Turpeettomia multia tutkitaan Piikkiössä
Mihin kotipuutarhassa sitten pitäisi istuttaa kukat ja perunat? Entä toimivatko turpeettomat kasvualustat samoin kuin tavallinen ostomulta?
– Eivät, vastaa kaarinalainen tutkija Juha Näkkilä Luonnonvarakeskuksesta, joka on maatalousalan tutkimuslaitos.
– Vaihtoehtoja turpeelle on, mutta osa uusista kasvualustoista vaatii erilaista kastelua ja lannoitusta kuin mihin on totuttu.
Piikkiössä Luken Yltöisten toimipisteellä on tutkittu kaksivuotisessa hankkeessa turpeen korvaamista erilaisilla seoksilla. Tomaattia, kurkkua, salaattia, joulutähtiä ja pelargonioita on istutettu sekä kaupallisiin turpeettomiin tuotteisiin että Luken omiin seoksiin. Tutkimukset on tehty kasvihuoneissa ja ennen kaikkea ammattiviljelmiä varten, mutta myös kotipuutarhuri hyötyy tuloksista.
Hanke jatkuu vuoden loppuun asti, mutta Näkkilä pystyy jo kertomaan alustavia tuloksia.
Järviruoko on himokastelijan unelma
Julkisuudessa on ollut paljon toiveita turpeen korvaamisesta järviruo’olla. Järviruoko heikentää vesistöjen tilaa, ja sitä on hyvä kerätä saaristosta pois. Sille etsitään kuumeisesti hyötykäyttöä.
Kompostoitu järviruoko toimii kyllä kasvualustana, mutta sen ominaisuudet täytyy huomioida, huomauttaa Näkkilä.
Hän nostaa Yltöisten kasvihuoneessa pelargonin pois ruukustaan ja näyttää juuristoa, joka on hakeutunut ruukun pohjalle. Yli puolet ruukun sisällöstä näyttää kuivalta ja juurettomalta.
– Turve imisi nopeasti kasvualustan täyteen vettä, mutta järviruoko ei toimi kapillaarisesti yhtä hyvin eikä se pidätä yhtä paljon vettä. Järviruokopohjainen kasvualusta on himokastelijan unelma, sillä kasveja ei saa silloin helposti hengiltä kastelemalla.
Sen sijaan pihit kastelijat joutuvat kokemaan järviruoko-kasvualustan kanssa pettymyksen. Multa vaatii tiheää kastelua, pienin annoksin.
Lisäksi järviruoko on pH-arvoltaan neutraali siinä, missä turve on voimakkaan hapanta. Järviruokopohjaista kasvualustaa ei kannata kalkita, ja ammattiviljelmillä on siksi säädettävä lannoitus- ja kalkitsemisohjelmat uusiksi.
– Järviruokopohjaisessa kasvualustassa tarvitaan peruslannoitukseen esimerkiksi lisätyppeä mutta ei yhtä paljon fosforia eikä kaliumia kuin turvepohjaisessa, Näkkilä avaa.
Sammal muistuttaa ominaisuuksiltaan turvetta
Sen sijaan sammalpohjaiset kasvualustat muistuttavat paljon nykyisiä ostomultia.
– Kyseessä on sama kasvi kuin turpeessa eli rahkasammal, mutta sitä kerätään ojittamattomilta soilta, Juha Näkkilä selittää.
Sammalpohjainen kasvualusta ei ole ihan yhtä ekologista kuin järviruokoon perustuva, mutta sammal on silti merkittävästi parempi vaihtoehto ilmastolle kuin turve. Suota ei kuivateta sammaleen keruuta varten, vaan siitä vain kerätään parinkymmenen senttimetrin verran pintakerrosta pois. Suo elpyy nopeasti ja pysyy hiilinieluna. Lisäksi vesistöt säästyvät.
Sammalpohjaisen kasvualustan edellyttämä lannoitus ja kalkitus on samantapaista kuin turvepohjaisilla kasvualustoilla, joten sammalmultaan siirtyminen ei vaadi myöskään isoja muutoksia esimerkiksi lannoiteteollisuudelta.
Lukessa on testattu useita erilaisia sammalpohjaisia alustoja. Monissa on sammaleen lisäksi hiekkaa ja puukuitua. Yhdessä tutkituista vaihtoehdoista on mukana tupasvillaa, toisessa sammaleeseen on sekoitettu hygienisoitua mädätejäännöstä, joka on nautakarjan lietelannasta jäljelle jäävää, kuivattua massaa, kun biokaasu on hyödynnetty muualla. Lisäksi testissä on tuotteita, joissa on turvetta mukana mutta huomattavasti aiempaa vähemmän.
Näkkilä näyttää sammalpohjaisilla kasvualustoilla kasvaneiden pelargonioiden juuristoja. Erot niiden välillä näyttävät ainakin maallikon silmiin pieniltä. Juuria löytyy koko ruukun mitalta, toisin kuin järviruo’olla.
Nykyiset mullat katoavat pian kaupoista
Luken hankkeessa eri kasvualustoilla kasvaneille kasveille tehdään monenlaisia mittauksia. Kasvualustan vaikutusta tomaatin ja kurkun makuun ei ole lähdetty aistinvaraisesti tutkimaan, mutta kasviksista on tutkittu esimerkiksi liukoisten happojen ja sokereiden määrää.
Toimittaja sai maistettavakseen turpeettomassa mullassa kasvatettuja tomaatteja ja kurkkuja. Maku oli mahtava – niin kuin tuoreeltaan poimituissa kasviksissa tapaa olla. Vielä Näkkilä ei osaa sanoa, onko esimerkiksi sammalmullassa kasvatettu tomaatti yhtä makea tai hapan kuin tavallinen verrokkinsa.
Joka tapauksessa vaihtoehtoja turpeelle pitäisi löytää pian. Energia-, kasvu- ja kuiviketurve korjataan samoilta pelloilta ja samoilla laitteilla, ja koko järjestelmää ollaan ajamassa alas.
– Muutos on tulossa, ja kuluttajan olisi tärkeää tietää, mitä vaihtoehtoja on. Kasvualustaa valitessa on tiedettävä, mitä ominaisuuksia siltä haluaa, Näkkilä ynnää.
Kuluttajakaupoista löytyy tällä hetkellä esimerkiksi Biolanilta ja Kekkilältä turpeetonta multaa. Biolanin turpeeton puutarhamulta on sammalta, puukuitua ja biohiiltä. Kekkilän Kestävä+ on valmistettu sammalesta, viherkompostista, puukuidusta ja hiekasta.
Järviruokopohjaista multaa myy tällä hetkellä ainakin Kiteen Mato ja Multa Oy, ja sen valikoimista löytyy myös järviruo’sta tehtyä huussikuiviketta.
Artikkelin lähteenä käytettiin Juha Näkkilää Luonnonvarakeskuksesta sekä Sitran raporttia ”Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa”. Sitran raportin laati 12 tutkijaa Suomen ympäristökeskuksesta, joka on valtion tutkimus- ja asiantuntijalaitos.
