No, palaan juhannukseen yli 60 vuotta sitten. Silloin juoksin alastomana naapurin tyttären perässä kaksi kierrosta, syksyllä kylvetyn ruispellon ympäri. Toisen kierroksen juoksin ilmeisesti yksin, kun en tiennyt, olinko edellä vai jäljessä. Jano yllätti ja pysähdyin aitan nurkalle juomaan.
Saavin pintaan heijastui ennuskuva. Ei suinkaan morsiameni, vaan naapurin isännän silhuetti. Samassa päässäni tärähti. Vaikutus oli huumaava. Ilman Alkoakin voi lähteä leijumaan.
Aamulla herätessäni näin yläpuolellani kauniit kasvot. Tuo nainen katsoi minua silmiin. Hänen silmänsä loistivat kilpaa puseron leijonanappien kanssa. Tuo ihanuus ojensi minulle, kukkivan neliapilakimpun. Taisi siinä muutama päivänkakkarakin olla. Ojensin käteni, mutta samassa unikuva katosi. Ja huomasin puristavani kädessäni sakkolappua. Ovella vaan vilahtivat parempiakin päiviä nähneet kyläpoliisin virkahousut.
Menin pyytämään isältä vähän ”förskottia” vierailun kuluihin. Tämä tunnettu korpifilosofi lausui minulle hartaasti katsomatta minuun päinkään: ”Viina on kiellettävä kaikilta miehiltä”. Tosin hän jatkoi lieventävästi. ”Jotka ovat ryypänneet rahansa”. Palaveri oli päättynyt.
En ole vieläkään varma, oliko hänen tulkintansa: Viisaus, viittaus vai vihje. Vilpitön tuntui olevan. Varoituksena minäkin sen käsitin.
Kalevi Pirttijärvi
