Vanhojen tuttujen kanssa yhteinen sävel löytyy heti, ja paljon muisteltavaakin on vuosien varrella kertynyt. Kivaa ja kotoista. Kuin vanhoina hyvinä aikoina. Samalla kohtaamiset ovat myös muistutus omasta menneisyydestä, eletystä elämästä ja toisesta aikakaudesta, jo unohtuneista asioista.
Mutta ei uusissa hyvissä ajoissa ja uusissa tuttavuuksissa mitään vikaa ole. Ehkäpä uusia tuttavuuksia toivoo meistä kaikki. Jonkun pitää vain ottaa se ensimmäinen askel.
Hiukan vaikeaahan se on, kun small talk ei ole se suomalainen juttu. Pieni arkipäivän rohkeus on kuitenkin se elementti, joka usein saa aikaan toivottavankin muutoksen, ja joka tuo uuden elementin elämäämme uusien tuttavuuksien myötä. Voihan sitä paitsi samojen vanhojen juttujen vatvominen joskus olla hiukan junnaavaa.
Äsken kuulemani viisauden mukaan maapallon rikkain paikka on hautausmaa, sillä siellä ovat kaikki toiveet ja unelmat, jotka koskaan eivät toteutuneet. Kirjat, joita ei kirjoitettu, laulut joita ei laulettu, keksinnöt joita ei koskaan tuotu julkisuuteen, ja kaikki tämä siksi, että joku ei uskaltanut ottaa sitä ensimmäistä askelta.
Ei kaiken aina tarvitse niin suurta ja mullistavaa olla, pienet, iloiset ja hapuilevatkin askeleet ovat usein oikein hyvä juttu. Voihan se tuntemattomien seuraan istahtaminen ja pöydän vaihto pieleenkin mennä, ja toisinaan meneekin, mutta elämää se vaan on.
Jään murtamiseen ja kontaktin ottamiseen sovellan itse usein karua rohkeutta. Sanon nimeni ja kerron, että tulin harjoittelemaan small talkia. Kaikki ovat ymmärtäneet, kivoja juttuja on tapahtunut, ja elämäni tullut pieneltä osalta paremmaksi.
Olen viisastunut, kun olen saanut kuulla itselleni vieraista asioista. Olen ehkä oppinut jotain uutta, mikä aina on kovin palkitsevaa. Palkinto on yleensä aina tullut, kun olen istahtanut muiden joukkoon kuin omieni. Rohkean elämä on toisenlainen.
Pekka Tenhonen
