Kaarina
–Puolet minusta on taidehörhöyttä ja toinen puoli on se tasapainoisempi ihminen, nauraa kaarinalainen korutaiteilija Maarit Viljanen.
Päivätöitä koulunkäynninohjaajana tekevä Viljanen on elänyt ja hengittänyt taiteelle lapsesta asti. Hän osallistui jo kolmannella luokalla Näpsä -käsityökerhoon, jossa opeteltiin kaikenlaista taidetta, aina silkkimaalauksesta savitöihin ja vaatteiden ompeluun. Kerhon avulla Viljanen löysi intohimon, joka on kannatellut häntä aina tähän päivään asti.
–Pikkutyttönä ompelin jo omat vaateet itse. Tein farkkutakin äidin puuvilla lakanasta. Otin vanhasta farkkutakista mallia, ompelin sen mukaan saumat ja napitin, Viljanen kertoo.
Käsityöläisen ammatti oli suuri unelma, jota kohti Viljanen lukion jälkeen lähti. Hän päätyi opiskelemaan Hämeen ammattikorkeakouluun keramiikkamuotoilua.
Koulun jälkeen Viljanen perusti oman toiminimen ja hän rupesi tekemään tilauksesta käsitöitä. Paikalliset purjehtijat halusivat Viljasen suunnitteleman astiaston.
– Se oli mielenkiintoinen projekti. Tein heille keraamiset viinilasit, ruokalautaset ja salaattikulhot. Painoin niihin vielä veneen nimen ja lintukuvion, Viljanen muistelee.
Oma yritysidea lahjatavarasta
Viljanen on nuoresta asti ollut kova tekemään töitä ja monien sattumusten kautta onkin päätynyt erilaisiin työpaikkoihin. Tärkeää on, että työ on inspiroivaa. Hän ei halua taiteesta itselleen täysipäiväistä ammattia, vaan pitää rinnalla mielellään päivätyön.
– Käsityöläisen ammatti on aika yksinäistä. Kaipaan työyhteisön ja sosiaalisen elämän. Taide on ihana lisä kaiken keskelle.
Viljanen päätti perustaa vuonna 2019 oman korvakoruja myyvän yrityksen MyMime. Idea omaan yritykseen tuli, kun Viljasen täti pyysi häneltä Nuutajärvellä olevaan taide -ja käsityökauppaan pientä lahjatavaraa. Hän suunnitteli pienet nappikorvakorut.
–Siitä sain kipinän alkaa tehdä koruja ensin omaksi iloksi ja sitten myymään niitä myös eteenpäin. Nimi tulee lapsieni Minean Ja Meean mukaan. He ovat itselleni kaikki kaikessa.
Inspiraatio taiteeseen syntyy kauppareissulla
Hänellä on selkeä visio, jonka pohjalta korut syntyvät. Viljanen ei halua, että koruparit ovat identtisiä keskenään vaan ne mukailevat värimaailmallisesti vain toisiaan.
-Korut ovat painettu samasta massasta, mutta otan ne aina eri kohdasta, jotta ne eivät ole ihan samanlaisia keskenään. En suunnittele koruja liikaa vaan luon ne siinä hetkessä.
Inspiraation koruihin Viljanen kertoo saavansa esimerkiksi kassajonossa, lehtien sivuilta, vaatemerkeistä tai kaverin kesämekosta. Hän ottaa kuvia talteen puhelimeen, jotta voi lähteä ostamaan massavärejä seuraaviin koruihin.
–Kirpputorit ovat parhaita inspiraation lähteitä. Siellä on niin paljon aarteita eri aikakausilta. Lähden usein vain kierrokselle ihmettelemään ja ottamaan kuvia kivan näköisistä kuoseista. Muut lähtevät shoppailemaan vaatteita, minä menen shoppailemaan värejä ulkoiselle kovalevylle, Viljanen hymähtää.
Hänen koruja on myynnissä muutamissa turkulaisissa yrityksissä, sekä Nuutajärvellä. Viljanen tekee tilauksesta myös ihmisille korvakoruja jonkin verran, mutta ei mielellään myy itse tekemiään korujaan.
–Olen siinä suhteessa perinteinen suomalainen, etten osaa oikein myydä omia koruja, enkä rahastaa niistä tarpeeksi. Se on jotenkin todella kiusallista, Viljanen paljastaa.
Uupumus pakotti pysähtymään
Viljasen on ollut helppo innostua aina monesta asiasta. Hän on suostunut lähes kaikkeen, mitä on ehdotettu. Helppo ja kiva työkaveri, joka repeää useaan eri suuntaan. Syksyllä 2021 Viljasen olo oli väsynyt, keho kävi ylikierroksilla, ruoka ei maistunut ja yöunet olivat lähes mitättömät. Silloin hän tunnisti olevansa uupunut.
–Olin päiväkodissa töissä, kouluhommat painoivat päälle, iltaisin tein kotona taidetta ja elin perhe-elämää. Minulle piti tulla Nuutajärvelle myös elämäni ensimmäinen taidenäyttely, josta olin innoissani. Se jouduttiin perumaan. Liian monta rautaa tulessa, joten kroppa sanoi poks, Viljanen muistelee.
Hän ei halunnut tehdä mitään puolivillaisesti, vaan kaiken täysillä ja tunteella. Viljanen nautti siitä tunteesta, kun elämässä oli paljon asioita, joita rakastaa.
–Mietin, että miten voi väsyä asioista, joista saa niin paljon virtaa? Huomasin, kun tekee liian lujaa ja kerralla, voi jossain kohti olla myöhäistä vähentää. Helposti huomaa jo uupumuksen ottavan isomman otteen.
Viljasella oli fyysisesti paha olla, eikä hän jaksanut tehdä mitään pakollista. Elämäniloisesta ihmisestä oli viety iso osa pois. Hän haki apua nopeasti myös kognitiivisesta psykoterapiasta, jossa hän edelleen käy.
–Terapeutti sanoi minulle, että jos matematiikkaa laskee 10 tuntia liikaa, niin raja tulee jossain kohti vastaan, vaikka kuinka paljon tykkäisi laskemisesta. Minä oivalsin sen kantapään kautta, ja nyt osaan mennä vähän hiljempaa, hän tunnustaa.
Viljanen kertoo, että hän nauttii terapiassa käynnistä ja odottaakin joka viikko, että pääsee juttelemaan elämän iloista, kuin suruista jo tutuksi ja turvalliseksi muodostuneelle ihmiselle.
–Se on itselle nykyään sellainen oma hetki, johon on aina kiva mennä juttelemaan ja juomaan teetä. Soisin kaikille ihmisille terapian omaan elämään, se on vaan timanttia, Viljanen hehkuttaa.
Elämää sydänlasien läpi
Tällä hetkellä Viljanen kertoo arjessa ja elämässä kaiken olevan hyvin ja hän on löytänyt sopivan kultaisen keskitien oman elämänsä kanssa.
–Rakastan arkeani tällä hetkellä. Työ koulussa on ihanaa, koirani tuo elämään kivasti lisää energiaa ja taide tulee edelleen siinä sivussa mukana. Suunnittelin juuri uudenlaiset korvakorut täksi kesäksi, jossa on kukkien terälehtiä. Katson elämää nyt sydän lasien läpi, Viljanen hehkuttaa.
Haaveena Viljasella on tulevaisuudessakin yhdistää lapset ja taide toisiinsa. Mielessä on kuitenkin vahvasti, se ettei kaikkea tarvitse suorittaa niin täysillä, ja kaikkeen ei tarvitse suostua.
–Tiedän sen, että taidetta en jätä enään koskaan pois. Se on ja pysyy tavallaan tai toisella, Viljanen sanoo päättäväisenä.
Viljanen tekee pääasiassa koruja omaksi iloksi ja yllättyy nähdessään korvakorut kaupungilla toisella ihmisellä.
–Kerran näin festareilla jollakin minun suunnittelemat korut. Tuntuu hienolta ja ihmeelliseltä, että joku haluaa pitää niitä.
Hän kertoo, että haluaa pitää taiteessa rentouden, eikä ottaa myynnistä liikaa paineita. Pieni lisätienesti, joista koruista saa on vain mukava lisä omalle työpanokselle.
–Tuotot joita koruista saa, mahdollistaa ostamaan lisää taidetarvikkeita. Menin kerran Helsinkiin taidekauppaan törsäämään 300€, Viljanen nauraa.
