Vastaava kuivuusjakso on koettu seudulla viimeksi 1970-luvun alussa, ja sitä ennen vuonna 1941, jolloin heikko sato johti seuraavana talvena jopa nälkäkuolemiin. Kun kotimaiset viljavarastot olivat tyhjät, ei apua ollut mahdollista hakea myöskään meren takaa koko maailmaa ravisuttaneen toisen maailmansodan takia.
Haastattelin viereisellä sivulla olevaa satonäkymä-lehtijuttua varten paikallisia viljelijöitä, jotka ovat syystäkin huolissaan. Vaikka globaali markkina takaa sen, että kuluttajalle viljasta jatkojalostettuja tuotteita riittää myös tulevana talvena, on peltomaahan vuoden aikana jopa kymmeniä tuhansia euroja satsannut viljelijä hätää kärsimässä. Viljasato jää kehnoksi, eikä myöskään viljasta saatava hinta ole kompensoimassa menetettyjä satotonneja.
Olen tavannut maanviljelijöitä eri puolilla Varsinais-Suomea samoissa haastattelumerkeissä jo toistakymmentä vuotta, ja kovin usein haastattelun lomassa maatalousalan yrittäjä lohkaisee, että kyseisessä elinkeinossa on hyvä matematiikkapään olla kouluarvosanoin nelonen ja uskonnon puolestaan täysi kymppi. Aiemmin sanonta aiheutti hymähdyksen puolin ja toisin, mutta nykyisin vakavalla aiheella on yhä kivuliaampaa edes vitsailla.
Nyt jos koskaan on hyvä hetki miettiä, voisiko paikallista lähituotantoa tukea omilla valinnoillaan entistä enemmän.
