Petteri Orpon (kok.) oikeistomielisen hallituksen alkutaival on ollut vähintäänkin myrskyisä. Hallitus nimitettiin 20. kesäkuuta, mutta sillä on vyöllään jo useita kohuja.
Elinkeinoministeri Vilhelm Junnila (ps.) toimitti virkaansa vain 17 päivän ajan ennen eroamistaan. Vaikka Junnila sai äänestyksen jälkeen eduskunnan luottamuksen, hänen väitetyt natsikytköksensä olivat lopulta liikaa.
Sittemmin palstatilan valtasi itselleen perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra. Soppa oli valmis, kun Helsingin Sanomat toi aiemmin tässä kuussa ilmi Purran 15 vuotta vanhat kirjoitukset puhemies Jussi Halla-ahon (ps.) blogissa. Nimimerkki “riikka” uhkasi muun muassa ampua ihmisiä lähijunassa ja käytti kirjoituksissaan termiä “turkkilaisapina”. Termiä, jonka käyttöä ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) joutui pahoittelemaan turkkilaiskollegalleen Naton huippukokouksessa Vilnassa.
Ovatpa otsikoihin nousseet myös erilaiset salaliittoteoriat, nuoren naistoimittajan maalittaminen ja journalististen sisältöjen otaksuttu tarkoituksenhakuisuus.
Suomi sijoittui globaalia journalistista toimintaympäristöä tutkivassa lehdistönvapausindeksissä tänä vuonna sijalle viisi. Sijoitus on sama kuin viime vuonna, mutta kolme pykälää huonompi kuin kaksi vuotta sitten. Vaikka sijoitus on tullut hieman alaspäin, Suomea voinee silti pitää lehdistönvapauden mallimaana.
Median tehtävänä on toimia vallan vahtikoirana, kolmantena valtiomahtina. Poliitikkojen ja muiden valtaapitävien on ymmärrettävä, että heidän yksityisyyden suojansa on luokkaa matalin. Kansalaisilla on oikeus tietää lainsäätäjien vanhoistakin edesottamuksista, varsinkin, jos niihin liittyy rasistisia tai muilla tavoin moraalisesti arveluttavia elementtejä. Saihan tästä oman osansa myös entinen pääministeri Sanna Marin (sd.), joka päätyi useasti lööppeihin bileiltojensa ja jauhojengiensä vuoksi.
Jotta media saa pitää vapautensa, on sen toimittava yhtäältä vastuullisesti. Objektiivisuus, neutraalius ja tasapuolinen kuuleminen ovat journalistisen ajattelun kulmakiviä, joista sitoutumattomien tiedotusvälineiden on pidettävä kiinni.
Sosiaalinen media ja sen alustat luovat toimittajille uusia haasteita. On ajankohtaista kysyä, saako journalisti tehdä siviilihenkilönä poliittisesti värittynyttä materiaalia TikTok-tililleen. Tällainen materiaali voi olla omiaan rapauttamaan median luotettavuutta, sillä toimittaja on aina toimittaja, vapaillakin.
