Suurin osa Suomeen tulleista ukrainalaisista on asunut Suomessa nyt jo noin puolentoista vuoden ajan. Muuttoliikettä on tosin ollut molempiin suuntiin. Edelleen Ukrainasta muuttaa Suomeen ihmisiä, ja osa taas palaa takaisin kotimaahansa.
– Kun vielä vuosi sitten tähän aikaan ukrainalaisilla oli sellainen väliaikainen olo ja moni ajatteli palaavansa kotimaahansa syksyllä ja myöhemmin keväällä, niin nyt on hyväksytty, että tämä tilanne voi jatkua pitkäänkin, Paimion ja Sauvon maahanmuuttokoordinaattori Tiia-Mari Tiittanen sanoo.
Niinpä Tiittasen mukaan he, jotka ovat poteneet eniten koti-ikävää, ovat nyt tehneet päätöksen paluusta. Toisaalta he, jotka jäävät, haluavat nyt kotiutua.
Myös uusia asukkaita on tullut niin Paimioon, Sauvoon kuin Kaarinaankin.
– Kuitenkin lähinnä yksittäisiä ihmisiä ja pääosin täällä jo asuvien ukrainalaisten perheenjäseniä, Kaarinan maahanmuuttokoordinaattori Matilda Pärssinen sanoo.
Kotikuntia haettu vain vähän
Kaarinassa ukrainalaisia asuu tällä hetkellä noin 130, Paimiossa 350 ja Sauvossa 150.
Suomessa asuvat ukrainalaiset ovat voineet hakea kotikuntaa itselleen maaliskuun alusta alkaen. Kaarinasta kotikunnan itselleen on rekisteröinyt 50 ukrainalaista, Paimiosta 40 ja Sauvosta 24 henkilöä.
Kotikuntaa voi hakea, kun henkilö on asunut Suomessa vuoden, hänellä on suomalainen henkilötunnus ja vähintään vuoden voimassa ollut tilapäisen suojelun oleskelulupa. Kotikunnan hakeminen on vapaaehtoista.
Kotikuntaa hakeneet siirtyvät saman toimeentulon piirin kuin muutkin kuntalaiset. Oikeus vastaanottorahaan päättyy, mutta he ovat oikeutettuja Kelan etuuksiin.
Sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty aiemmin Turussa vastaanottokeskuksen kautta, mutta kuntalaisuuden myötä palvelut siirtyvät hyvinvointialueen piiriin. Myös esimerkiksi lasten päivähoitopaikan hakeminen helpottuu kuntalaisuuden myötä.
“Nyt kaivataan enemmän sellaista osallistavaa toimintaa, että pääsee yhteiskuntaan osalliseksi ja kotoutuu sekä kotiutuu.”
Kotiutumista edeltää kotoutuminen
Maahanmuuttokoordinaattoreiden mukaan ukrainalaisten tilanteessa on meneillään nyt vakiintumisvaihe. Moni esimerkiksi panostaa suomen kielen opiskeluun ja yrittää hakea pysyvämpiä töitä.
– Akuutti hätä ja kriisitilanne on nyt ohitse, eikä esimerkiksi tavaralahjoituksia tarvita enää samalla tavalla kuin aikaisemmin, Tiittanen sanoo.
Materiaalisen avun sijaan ukrainalaiset kaipaavat ennen kaikkea yhteisöllisyyttä.
– Nyt kaivataan enemmän sellaista osallistavaa toimintaa, että pääsee yhteiskuntaan osalliseksi ja kotoutuu sekä kotiutuu, Pärssinen sanoo.
Monet yhdistykset tarjoavat toimintaa ukrainalaisille, mutta myös yksittäiset ihmiset voivat auttaa ukrainalaisia kotiutumaan.
– Voi vaikka pyytää naapurin yksinhuoltajaäitiä kahville tai mennä pihalle istumaan seuraksi, Tiittanen vinkkaa.
