Sanotaan, että eläkkeellä kiire vasta alkaa. Asian allekirjoittaa 71-vuotias Eija-Leena Hirvi, joka vetää tänä syksynä jo kolmatta kertaa alakouluikäisille lapsille kokki- ja taidekerhoa.
Seurakunnan nuorisotyönohjaaja esitti Hirvelle kaksi vuotta sitten pyynnön kerho-ohjaajaksi ryhtymisestä. Hetken asiaa pureskeltuaan hän antoi myöntävän vastauksen.
– Olin jäänyt leskeksi ja asuin yksin. Ajattelin, että minulla on hyvin aikaa tehdä jotain yhteiskunnalle merkittävää. Olen aina ollut aktiivinen ja nauttinut lasten kanssa työskentelemisestä, en nähnyt siis syytä kieltäytyä, Hirvi summaa.
Hän vetää kerhoja yhdessä nuorten lukiolaisten tai yläkouluikäisten kanssa. Nuoret ovat saaneet ideoida, millaisia kerhoja he haluaisivat toteuttaa.
– Me aikuiset autamme viemään toimintaa oikeaan suuntaan, Hirvi kiteyttää.
”Mikään ei tipu taivaalta valmiina”
Kokkikerhossa ruoan valmistuksen lisäksi tärkeässä roolissa ovat siihen liittyvät käytänteet ja hyvät käytöstavat.
– Ruoka ei synny hetkessä ja se vaatii oman aikansa ja valmistelunsa. Lapset oppivat arvostamaan äitien ja isien tekemää ruokaa, kun he näkevät, mitä kaikkea se vaatiikaan. Mikään ei tipu taivaalta valmiina, Hirvi alleviivaa.
Kerhossa katetaan pöydät kauniiksi ja siivotaan omat jäljet, tehdään piknikeväitä, pastoja, pitsoja, sekä erilaisia makeita herkkuja. Lapset oppivat tekemään erilaisia syötäviä ja syömään niitä kavereiden kanssa.
Toimintaterapeuttina aikaisemmin työskennellyt Hirvi on tehnyt laajasti töitä eri-ikäisten erityislasten kanssa. Sitä kautta hänelle on jäänyt käteen avaimia, joita hyödyntää myös kerhoja pitäessään.
– Minulle on tärkeää, että kerhot ovat tavoitteellisia. Jokainen kerho on tarkasti suunniteltu aina ruokalistaa ja oppimistavoitteita myöten, Hirvi kertoo.
Vapaaehtoisista eläkeläisistä pulaa
Seurakunta tarjoaa tilat kerhojen toteutukseen ja Hirvi laatii kerhojen materiaalit ja suunnitelmat yhdessä seurakunnan nuorisotyönohjaajan kanssa. Vapaaehtoisista on kuitenkin kova tarve, etenkin aamutoiminnassa.
– Rohkaisisin eläkeläisiä mukaan toimintaan. Jokaisella on varmasti jokin intohimon kohde, jonka voi kerhoon tuoda. Täällä on vapaat kädet tehdä lähes mitä vain. Se voi olla esimerkiksi musiikkia, askartelua tai pelaamista, Hirvi luettelee.
Vapaaehtoisia on seurakunnan toiminnassa mukana rajattu määrä. Sen vuoksi toteutettavat mahdollisuudetkin ovat rajalliset. Hirven mukaan edellytyksenä ei ole alan koulutus, vaan riittävä halu auttaa ja tehdä yhdessä lasten kanssa.
– Jos ajatellaan kokkikerhoon tarvittavia taitoja, niin jokainen kotona ruokaa tekevä eläkeläinen osaa varmasti tehdä yhdessä lasten kanssa ruokaa ja ohjata heitä siinä. Meiltä saa kaiken tuen alkuun ja ohjeistamme ryhmien vetämisessä. Myöhemmin saattaa huomatakin, että haluaa vetää ryhmiä ihan itse, Hirvi sanoo.
Hirvi muistuttaa, ettei vapaaehtoistyötä tehdä velvollisuuden tunteesta eikä rahasta. Toiminnassa täytyy olla mukana täydellä sydämellä ja sitoutuneesti.
– Tästä saa vain pienen nimellisen korvauksen, joka on toisaalta nuorille todella hyvä, koska he saavat ensimmäisen oman palkkion ja samalla työnäytteen tulevissa työpaikkahauissa. Eläkeläisille sanoisin, että jos haluaa osallistua vapaaehtoistyöhön, niin siitä pitää saada itsekin jotain.
“Rohkaisisin eläkeläisiä mukaan toimintaan. Jokaisella on varmasti jokin intohimon kohde, jonka voi kerhoon tuoda.”
Rokkimimmillä riittää tekemistä
Taide on ollut Hirvelle aina lähellä sydäntä ja sen vuoksi hän vetää myös taidekerhoja. Hän on koko ikänsä tehnyt taidetta ja myynyt teoksiaan erilaisissa myyjäisissä.
– Teen monipuolisesti kaikenlaista aina kudonnasta virkkaukseen ja kuvataiteesta savitöihin. Luonnonmateriaaleista saa myös vaikka mitä aikaan. Usein ulkona kulkiessani mietinkin, mitä kaikkea sieltä saisi kerättyä seuraavaan teokseen. Näitä asioita tehdään myös taidekerhossa lasten kanssa, Hirvi kertoo.
Vaikka kerhotoiminta pitää hänet kiireisenä, kerkeää eläkeläinen tehdä vapaalla muutakin. Uusia intohimon kohteita löytyy yllättävistäkin asioista.
– Olen sellainen rokkimimmi, nautin musiikista ihan hirveästi. Nyt olen hurahtanut japanilaiseen ja korealaiseen musiikkiin sekä elokuviin. Haaveena olisikin päästä Etelä-Koreaan silloin, kun kirsikkapuut kukkivat, Hirvi tunnustaa.
Hän on nuorempana käynyt joka vuosi Ruisrockissa, josta on jäänyt lämpimiä muistoja. Tänä kesänä Hirvi pääsi pitkästä aikaa festivaaleille, kun eläkeläisille tarjottiin ilmaiset liput niin Ruisrockiin kuin Saaristo Openiinkin.
– Tyttäreni kysyi, haluaisinko lähteä festivaaleille ja olin heti innoissani. Nuorempana käytiin likkakaverin ja mieheni kanssa paljonkin. Nyt olin yksinäni katselemassa artisteja ja seuraamassa nuorten juhlimista. Harmittaa etten nähnyt Almaa, koska ihailen häntä suuresti. Kuuntelen paljon Almaa YouTubesta, Hirvi tunnustaa.
Tekemistä ja puuhaa riittää, mutta Hirvi ei kuitenkaan koe, että hän olisi liian kiireinen. Vastapainoksi on hyvä ottaa rennosti.
– Osaan hallita aikaa, enkä väsähdä kokonaan. Kolme tytärtäni pitää siitä myös huolen, Hirvi naurahtaa.
Aamukerholle olisi tilausta Kaarinassa
“Vaihtoehtona niin aamu- kuin iltapäivätoiminnan osalta on se, että kunnan oman toiminnan sijasta toimintaa järjestettäisiin yhteistyössä esimerkiksi seurojen ja yhdistysten tai vaikkapa seurakunnan kanssa.”
