Elokuu 1973. Asunto-osakeyhtiö Keltavahveron osakkeenomistajat saavat kirjeen turkulaiselta rakennusyhtiö Ruola Oy:ltä. Kirjeessä kerrotaan, että kuusikerroksisen talon huoneistot valmistuvat syyskuun aikana, ja asukkaat voivat aloittaa muuttotoimensa saman kuun 29. päivänä aamuseitsemältä.
Ajatelkaa nyt parempaa asumispaikkaa ja muuttakaa rauhalliseen Kaarinaan. Hovirinta, johon Asunto-oy Keltavahvero rakennetaan, sijaitsee Paraisten tien länsipuolella lähellä Kuusiston salmea. Lähellä on myös jo turkulaisillekin tuttu Kaarinan uimahalli. Tee päätös – muuta hyvään talviasuntoon, joka samalla on myös kesäasunto meren tuntumassa. Näin uutta taloa mainostettiin rakentamista rahoittaneen Kansallis-Osake-Pankin lehdykässä.
Uusia asukkaita pyydettiin huomioimaan muutamia tärkeitä seikkoja. Avainten luovuttamisen yhteydessä jaettiin myös vuokrakirja, johon kunkin asunnon haltijan oli itse lisättävä neljän markan lämminvesimaksu. Lokakuun vuokra kirjaan sentään oli merkitty jo etukäteen.
Kirjeessä todetaan yhtäältä, että “Keskeneräisen alueen asukkaina Teille valitettavasti aiheutuu pieniä hankaluuksia, mutta uskomme, että uuteen asuntoon pääsy hyvittää alkuvaikeuksia“. Kompensaatio tietysti sekin.
Keltavahveron huoltomiehenä toimi mystinen herra Suominen. Talkkarin etunimi ei ainakaan kiertokirjeestä käy ilmi.
“Tässähän oli vain peltoa ja yksi talo”
Puoli vuosisataa on kulunut, mutta asunto-osakeyhtiö Keltavahvero porskuttaa edelleen eteenpäin. Taloyhtiön 50-vuotissynttäreitä vietettiin viime keskiviikkona Hoviherrankatu 1:n pihamaalla iloisissa joskin sateisissa tunnelmissa.
Sirpa Asklöf, Asko Virtanen, Sirkka Laaksonen ja Jarkko Laaksonen ovat nähneet Keltavahveron historian sen alkamisesta saakka. Maisema on ehtinyt muuttua melkoisen paljon vuosikymmenten varrella.
– Tässähän oli vain peltoa ja yksi talo, Virtanen muistelee.
– Lähistöllä viljeltiin sokerijuurikasta. Lehmipaimenet olivat tuttu näky, sillä lehmät laidunsivat autokatoksen takana, muut lisäävät.
Sirkka Laaksonen muistelee, että Lidlin paikalla oli ennen muinoin kaksi taloa, joissa myytiin kananmunia.
– Keskusta on aika tavalla kasvanut, nelikko pohtii.
Asko Virtanen on asunut Kaarinassa vuodesta 1963 lähtien.
– Ihan erinäköistähän täällä nykyään on. Koko ajan rikotaan tai rakennetaan, rauhaa ei tunnu enää olevan, hän miettii.
Naapuri- ja isännöitsijäsuhteet kunnossa
Vaikka Kaarina on paisunut niin kooltaan, rakennuskannaltaan kuin asukasluvultaankin, Keltavahveron rapuissa on edelleen sitä Virtasen peräänkuuluttamaa rauhaa.
– Talo on hiljainen, häiriöitä ei ole, Jarkko Laaksonen kiteyttää.
Kansainvälisyyttäkin on. Pitkän linjan keltavahverolaiset muistelevat, että naapureina on ainakin turkkilaisia, kiinalaisia ja afrikkalaisia.
– Eri sukupolvet tulevat toimeen muitta mutkitta, Virtanen sanoo ja muut komppaavat.
Taloyhtiössä on tehty useita merkittäviä remontteja viimeisen parin vuosikymmenen aikana.
– Julkisivuremppa vuonna 2006, hissit 2011, putket 2016 ja ovet sekä ikkunat ihan taannoin, Asklöf listaa.
Nelikko kehuu, että remontit ja muut suunnitelmat on saatu mainiosti läpi.
– Talo on hyvin hoidettu, ja kaikki toimet on tehty sulassa sovussa isännöitsijän kanssa, Virtanen kiittelee.
Puheenjohtaja palasi juurilleen
Taloyhtiön nykyinen puheenjohtaja Tuomas Pajunen on hänkin jo kokenut keltavahverolainen.
– Tulin tänne muuttolaatikoiden mukana talon valmistumisvuonna 1973. Olin tuolloin noin 2,5-vuotias, Pajunen kertoo.
1990-luvulla Pajunen vietti seitsemän vuotta naapurikunnissa, mutta palasi Kaarinaan vuosituhannen lopulla. Ja samaan tuttuun taloon, Hoviherrankatu 1:een.
– Vaimo hyväksyi tilanteen, ja nyt olemme täällä 25 vuotta viihtyneet, Pajunen hymyilee.
Hän vahvistaa naapureidensa näkemykset siitä, että vuorovaikutus niin asukkaiden kuin isännöitsijänkin kanssa sujuu sulassa sovussa. Eikä kanssakäyminen rajoitu vain syksyisiin yhtiökokouksiin.
– Järjestämme useita, vuotuisia yhteistapahtumia. Lauluntäyteisen glögi-illan, kevättalkoot, juhannusjuhlan ja infotilaisuuden ennen yhtiökokousta, Pajunen luettelee.
– Talossamme ei ole kuppikuntia, vaikka väki välillä vaihtuukin, hän lisää.
Toki toisinaan on punnittava kiperiäkin päätöksiä. Taloyhtiön sähkösopimus on pian päättymässä, eikä tulevan talven energian hinnoista ole kovinkaan tarkkaa tietoa.
– Meidän taloyhtiössämme ei ole estettä ottaa asioita puheeksi, Pajunen vakuuttaa.
