Piikkiöläiset saavat syyskuussa uuden kirkkoherran, kun Piikkiön seurakuntaneuvosto nimittää viime vuonna eläköityneen Merja Hermosen työlle jatkajan. Uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla, ja päätöstä odotetaan tehtäväksi seurakuntaneuvoston kokouksessa 14. syyskuuta.
Piikkiön kirkkoherraksi haki neljä henkilöä, ja kaikki hakijat todettiin kelpoisiksi virkaan. Nyt tämä nelikko, Jari Laaksonen, Petri Laitinen, Risto Räty ja Outi Tukia-Takala, esittäytyy Kaarina-lehden lukijakunnalle. Mitkä ovat seurakuntatyön nykyhaasteita? Mistä ei pidä tinkiä?
Piikkiön kirkossa järjestetään tulevana sunnuntaina avoin vaalipaneeli, jossa ehdokkaat esittäytyvät ja vastaavat paikallaolijoiden kysymyksiin. Tilaisuus alkaa kello 16 ja kestää parisen tuntia.
Kaarina-lehti kysyy:
1. Mitkä ovat mielestäsi tänä päivänä seurakuntatyön suurimpia haasteita A) työyhteisön sisällä B) koko seurakunnan mittakaavassa?
2. Entä miten näihin haasteisiin tulisi vastata?
3. Oletko enemmän säilyttävä vai uudistushaluinen kirkonmies/-nainen? Kerro esimerkki!
4. Mistä asiasta et kirkkoherrana tinkisi? Miksi et?
5. Mikä kristinuskoon liittyvä seikka – tai opinkappale – on sinulle erityisen tärkeä?
6. ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Mitä se tarkoittaa arjen tasolla?
Jari Laaksonen, kappalainen, Maarian seurakunta
Olen syntynyt 28.9.1970 Aurassa. Valmistuin teologian maisteriksi 1994 ja väittelin tohtoriksi 2002 Åbo Akademissa. Pääaineeni oli Uuden testamentin tutkimus. Minut on vihitty papiksi Kuopiossa kesällä 2003. Lyhyiden Heinävedellä ja Kajaanissa vietettyjen pätkien jälkeen toimin Ruotsin Trollhättanissa suomalaistyössä vuosina 2004–2005. Sieltä muutin Turkuun Katariinanseurakunnan seurakuntapastoriksi vuonna 2005. Nykyisessä virassani Maarian seurakunnan kappalaisena olen työskennellyt vuodesta 2013, eli kymmenen vuotta. Työalani on hallinto ja viestintä.
Kiinnostuksen kohteitani ovat teologian lisäksi historia, kirjallisuus ja vesijuoksu, saunomista unohtamatta. Haen Piikkiöön, koska haluan olla johtamassa ja kehittämässä seurakuntatyötä yhdessä työyhteisön ja seurakuntalaisten kanssa. Piikkiö on sopivan kokoinen seurakunta, jossa kirkkoherra on mukana perustyössä ihmisten parissa, mutta samalla johtaa.
1. A) Liiallinen kuormittuminen. Työntekijöiltä vaaditaan monien työalojen ja tehtävien hallintaa, mikä väsyttää ja tuo riittämättömyyden tunnetta. Lisäksi seurakuntatyössä kuormittaa monenlainen byrokratia ja yhä suurempaa roolia esittävä IT-teknologia, joka on harvan työntekijän ominta osaamisaluetta.
B) Seurakunnissa keskitytään usein liiaksi erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin, jotka vievät paljon rahaa ja voimavaroja. Ollaan monitouhuisia kovin moneen suuntaan. Talouden heikentyessä on entistä tärkeämpää löytää perustehtävä.
2. Kuten sanottua, seurakunnassa olisi tärkeää keskittyä sen perustehtävään ja sen pitkäjänteiseen kehittämiseen sekä ihmisten kohtaamiseen arjessa. Piikkiön kaltaisessa pienehkössä seurakunnassa tähän suuntaan ollaankin jo luontevasti menossa.
3. Haluan säilyttää kristinuskon ydinsanoman, evankeliumin, ja kaiken sen perinteisen ja kauniin, mikä toimii ja jolla on merkitystä meidän ajassamme. Toisaalta haluan uudistaa seurakuntaa niin, että sillä on merkitystä myös nykyajan ihmiselle ja se vastaa nykyajan kysymyksiin ja haasteisiin. Jumalanpalveluselämän kehittäminen on konkreettinen esimerkki tästä.
4. Jumalanpalveluksista ja niiden kehittämisestä. Messu on kristillisen uskon ja elämän ydinaluetta. Messussa voimme kohdata Luojan, itsemme ja toisemme. Saamme ravintoa Sanasta ja ehtoollisesta ja voimia arjen jaksamiseen.
5. Raamattu. Se on kristinuskon peruskirja, jolle sen sanoma armahtavasta, ihmisiä rakastavasta Jumalasta perustuu. Se on monessa suhteessa länsimaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja maailmakuvan perusta. Samalla se kannattaa kristittyä hänen elämässään, neuvoo, rohkaisee ja lohduttaa. Itselleni se on myös tieteellinen tutkimuskohde ja sellaisenakin inspiroiva.
6. Se tarkoittaa toisen ihmisen kohtaamista kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. Kaikkia tulee kohdella samanarvoisesti heidän ominaisuuksistaan ja mielipiteistään riippumatta. Nimenomaan seurakunnan tulee olla syrjimätön ja kaikille turvallinen tila, jonne jokainen on tervetullut omana itsenään.
Petri Laitinen, kirkkoherra, Laitila
Olen toiminut kirkkoherrana yhdeksän vuoden ajan. Työskentelin pitkään Turussa, Henrikinseurakunnan koulupappina ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pastorina: työpaikkapappina (esimerkiksi Turun telakalla) ja Lounais-Suomen poliisin kanssa. Yhteiskunnallisessa työssä olin myös työalan johtaja. Pappina olen toiminut myös Etelä-Pohjanmaalla ja Tampereen seudulla.
Haen Piikkiön kirkkoherran virkaa, koska koen, että minulla on annettavaa tehtävän hoitamiseen. Olen ollut kehittämässä monen seurakunnan toimintaa. Kirkot ovat täyttyneet. Uudistukset on saatu tehtyä hyvässä yhteishengessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa yhteisöllisyyttä rakentaen ja viestintää vahvistaen. Toisaalta myös hyvät kokemukset Turun seudulta vaikuttivat hakemiseeni. Piikkiö tuli tutuksi, kun tyttäreni opiskeli siellä.
Olen syntynyt Äänekoskella, ja koulutukseltani olen teologian tohtori. Perheessäni on vaimo ja tytär.
1. A) Hyvän yhteishengen ylläpitäminen ja kehittäminen. Toinen iso haaste on uusien työntekijöiden rekrytointi.
B) Yhteisöllisyyden rakentaminen ja nuorten aikuisten tavoittaminen.
2. A) Hyvän yhteishengen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tehtävänkuvat tulee laatia sellaisiksi, että työtä on mielekästä tehdä. Tässä vaaditaan johtajalta rohkeutta ja empatiakykyä. Uusien työntekijöiden rekrytointien onnistumiseksi tarvitaan panostusta viestintään, jotta nuoret valmistuvat huomaavat, kuinka hienoa, tärkeää ja ennen kaikkea henkisesti palkitsevaa työtä seurakunnassa tehdään.
B) On tärkeää, että seurakunta on niin yhteisöllinen, ettei siellä ainoastaan käydä tilaisuuksissa, vaan jaetaan iloja ja suruja ja koetaan tukea arjen haasteissa. Olen saanut olla rakentamassa tällaisia yhteisöjä moniin seurakuntiin. Nuorten aikuisten tavoittamiseksi tarvitaan ennen kaikkea viestinnän uudistamista vuorovaikutteiseksi niin sosiaalisessa mediassa kuin muissakin viestinnän kanavissa. Tarvitaan selkeää toiminnan uudistamista perinteitä arvostaen.
3. Olen enemmän uudistushaluinen. Olen rakentanut Turun Henrikinseurakunnassa ensimmäisiä jumalanpalvelusyhteisöjä ja tehnyt lukuisia uusia messuja, joiden avulla kirkot ovat täyttyneet niin Taivassalossa, Pyhärannassa kuin Laitilassakin.
4. Raamatun Sanan julistamisesta seurakunnassa. Jumalan Sanassa on koko seurakunnan toiminnan ydin.
5. Uskon liittyminen arkielämään ja Jeesuksen harjoittama ennakkoluulojen murtaminen. Tätä olemme koettaneet tehdä Viis Papeista -yhtyeellä, jonka laulajana ja lauluntekijänä toimin.
6. Sitä, että pyrin eläytymään toisen ihmisen osaan, kunnioittamaan kaikkia ihmisiä riippumatta siitä, millaisia he ovat. Sitä, että pyrkii tekemään toiselle sen, mitä toivoisi itselle tehtävän. Toisaalta: ihmisen arvostaminen ihmisyyden perusteella. Lähimmäisen rakkaus lienee myös sitä, että ei vaadi eri tavalla ajattelevaa ja toimivaa ihmistä mukautumaan omaan kantaansa, vaan pyrkii ymmärtämään häntä.
Risto Räty, seurakuntapastori, Paimio
Olen 45-vuotias, avioliitossa, ja perheessä on kaksi lasta. Synnyinkotikunta on Mikkeli, ja nykyinen kotikunta Kaarina, ja olen Piikkiön seurakunnan jäsen. Harrastuksina on kuntoliikunta, kalastus, puutarhanhoito ja energiatekniikka.
Koulutukseltani olen teologian maisteri ja tällä hetkellä toimin Paimion seurakunnan seurakuntapastorina. Olen toiminut seurakuntapappina eri virkanimikkeillä noin 17 vuoden ajan, myös kirkkoherrana ja aluetyön kappalaisena. Lisäksi olen työskennellyt sairaalapappina ja erityisluokanopettajana sekä luottamushenkilönä yhdistystoiminnassa ja kaupunginvaltuutettuna. Haen kirkkoherraksi, koska haluan olla tekemässä vaikuttamistyötä seurakunnassa ja kirkossa.
1. A) Työntekijäresurssit ja työnkuvien tarpeenmukaisuus edellyttävät aiempaa enemmän joustavuutta. Työntekijöiden työhyvinvointiin tulee kiinnittää riittävästi huomiota.
B) Monipuolisen toiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen pienenevien ikäluokkien ja resurssien sekä kulttuurin yksityistymisen aikana niin, että toiminnan sisältö ei pirstaloidu liikaa seurakunnan perustehtävän kustannuksella.
2. Toiminnan ja talouden kehittäminen edellyttää usein myös jostain luopumista. Esimerkiksi jonkin säännöllisesti kokoontuvan toiminnan sijaan tai rinnalla voi olla perusteltua kehittää tapahtuma- ja teemaluonteisia tilaisuuksia – tai toteuttaa niitä aiempaa enemmän vapaaehtoisten seurakuntalaisten ja yhteistyötahojen kanssa. Kirkkoherran on tärkeää mahdollistaa toimintaa ja antaa aidosti vastuuta niin työntekijöille kuin vapaaehtoisillekin niissä tehtävissä, joissa heillä on osaamista, ja jotka heille itselleen ovat merkityksellisiä.
3. Uskon sanoma on ajaton. Seurakunnan perustehtävä paikallisena hengellisenä uskon yhteisönä säilyy. Olen uudistanut toimintaa esimerkiksi toteuttamalla yhteistoiminnallisen perhekahvilatoiminnan seurakunnan ja Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosaston kanssa, toimimalla partiolippukunnan perustajajäsenenä ja järjestämällä paikallisten yritysten kanssa hyvinvointipäiviä ja ympäristötempauksia.
4. Yhteisestä uskosta ja uskon ystävyydestä innostumisesta ja jakamisesta – usko välittyy ihmiseltä ihmiselle. Palvelu- ja yrittäjähenkisyydestä. Seurakuntalaiset ovat kirkon tärkein pääoma, ja seurakunta on osa paikkakunnan identiteettiä ja elinvoimaisuutta.
5. Ylösnousemususko: elämän voitto kuolemasta Jumalan pelastustekona, ja siihen sisältyvä jälleennäkemisen toivo edesmenneiden rakkaiden kanssa on uskon sanoman hienoin viesti.
6. Rakkauden elämäntehtävä on mielestäni itsessään osa elämän kokemista merkityksellisenä. Parhaimmillaan se näkyy arjen tasolla elämän arvoissa ja elämäntavassa, miten välitämme, autamme ja rohkaisemme toisiamme uskossa hyvään elämään ja Jumalaan. Myös luonto on meidän lähimmäisemme. Seurakunnan työaloista erityisesti diakoniatyö on monin tavoin arjen lähimmäisen rakkauden yhteisöllistä toteuttamista.
Outi Tukia-Takala, kappalainen, Lieto
Työskentelen syyskuun alusta lähtien Liedon seurakunnan vs. kirkkoherrana, ja vakituinen virkani on Liedon kirkkoalueen kappalainen. Olen käynyt kouluni Liedossa ja opiskellut papiksi Åbo Akademissa. Aloitin papin työt Paattisilla. Vehmaan seurakunnan vt. kirkkoherrana (2021–22) huomasin, että pidän siitä, että työhön kuuluu sekä hallintoa ja johtamista että seurakuntatyötä eri-ikäisten parissa. Piikkiön seurakunnan kirkkoherran viran erityisissä tarpeissa juuri tämä kiinnitti huomioni ja siksi päätin hakea virkaa.
Olen 50-vuotias, asun Turussa puolisoni kanssa ja meillä on neljä aikuista lasta. Harrastan neulomista, äänikirjojen kuuntelemista ja viihdyn metsässä sienikorin ja koiran kanssa. Yhdessä perheen kanssa käymme luolia koluamassa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat arjen keskellä osoittaa hyvyyttä ja lähimmäisen rakkautta.
1–2 A) Seurakunnan työssä kohdataan hyvin monenlaisia tilanteita ja työtä tehdään usein ilta- ja viikonloppupainotteisesti, ja se voi kuormittaa. On tärkeää huolehtia työntekijöiden jaksamisesta ja tasapuolisesta työnjaosta, koska työntekijöiden hyvinvointi säteilee hyvää koko seurakuntaan.
B) Työn merkittävyyden mittaaminen osallistumismäärillä. Seurakuntalaisuus ei ole ahkeruuskisa, vaan yhteys syntyy myös hetken kohtaamisissa toisen seurakuntalaisen kanssa tai vaikka seuraamalla seurakunnan sosiaalista mediaa. Tärkeää on, että erilaisina seurakuntalaisina voimme kokea kuuluvamme yhteen.
3. Kirkon syntymäpäivänä Pyhä Henki sai opetuslapset puhumaan eri maista tulleiden kuulijoiden kieliä ja siksi jokainen ymmärsi, mitä he kertoivat pelastuksesta ja Jumalan rakkaudesta. Nyt on meidän vuoromme kertoa samaa ilosanomaa niin, että tämän ajan ihminen voi ymmärtää sen. Taidan olla yhtä aikaa säilyttävä ja uudistushaluinen kirkonihminen.
4. Piikkiössä yhdistyvät keskiajalla perustetun seurakunnan rikas historia ja tämän päivän todellisuus, jossa kantavana voimana on vahva kotiseuturakkaus ja halu palvella paikkakunnalla asuvia ihmisiä. Samalla liitytään maailman laajaan Kristuksen kirkkoon ja sen rukoukseen. Tästä hyvästä en tinkisi, koska sitä elämä kristittynä parhaimmillaan on.
5. Jeesus huomasi ne, jotka ajattelivat, että heistä ei kukaan välitä ja meni heidän luokseen.
6. Lähimmäisenrakkaus on sitä, että ihminen haluaa nähdä vaivaa toisten hyväksi, olla kiltti toisille, olivatpa nämä sitten tuttuja naapurista tai maailman toisella puolella eläviä. Ei suostu kovuuteen, vaan tahtoo kasvaa hyvyydessä.
Piikkiön seurakunnan kirkkoherranvaalipaneeli Piikkiön kirkossa sunnuntaina 3. syyskuuta kello 16–18. Tilaisuus on kaikille avoin.
