Kyllä Pahimus pahoitti taas totaalisesti mielensä viime viikon lehteä lukiessaan. Vai että pitävät paikalliset asukkaamme pehmiksestä? Hah, sanon minä! Eihän moisessa tötterössä ole mitään yllätyksellistä. Samaa latteaa kiehkuraa vohvelista aina ensimmäiseen huulenlipaisuun saakka.
Ei pehmis kyllä Pahimuksen edistyksellisiä ja aistikkaita makunystyröitä hivele. Jäätelössä pitää olla vähän potkua, jotain odottamatonta. Vaikka keksipaloja tai toffeesydän! Mutta ei pelkkää suklaata tai vaniljaa. Tai suklaavaniljaa!
Mites tämä klassinen musiikki sitten? Pahimus kyllä ymmärtää teorian tasolla, kuinka lahjakas Itävallan Mozart tai Saksan Beethoven oli. Mutta mistään italialaisista aarioista tai beerioista Pahimus ei tajua hölkäsen pöläystäkään.
Allekirjoittaneelle klassinen musiikki tarkoittaa Led Zeppelin Stairway to Heavenia, Rolling Stonesin Paint it Blackia tai AC/DC:n Thunderstruckia. Siinä on klassikkoja kerrakseen!
Ei muusikko tai taiteilija voi itse päättää, mikä on klassista ja mikä ei. Yleisö päättää, onko kappaleessa tai muussa tekeleessä ikimuistoisuuden aineksia. Tästä johtuen Pahimus ei ole lukenut Kari Hotakaisen kiiteltyä Klassikko-romaania ihan periaatesyistä. Huh, ihan tässä kirjoittaessakin laittaa puuskuttamaan. Voiko kirjaa edes ylimielisemmin nimetä!
