Kesälomat lähenevät loppuaan, mutta edes kahden kuukauden jälkeen ei ole levännyt olo. Miksi näin?
Päätin kahden opiskelun ja työntäyteisen vuoden jälkeen pitää pitkän kesäloman palautumista varten. Odotukset olivat korkealla, olivathan kaikki edelliset kesälomat jättäneet mahtavia kokemuksia ja hauskoja muistoja. Viimein loman ensimmäinen päivä koitti! Viikon jälkeen kaipasin kuitenkin jo kampukselle.
Lapsena ja teininä pelkkä oleminen tuntui rentouttavalta ja päättymättömältä onnelta. Pitkästyttävyys päätti esitellä itsensä tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Niinpä opettelin soittamaan pianoa, otin töitä pari päivää viikossa, sovin tapaamisia kavereiden kanssa ja sain yrttien kuivatuksesta uuden harrastuksen. Kaiken tämän ohella meille saapui toinen lemmikkikani. Oliko tässä sitten tarpeeksi tekemistä? Luulisi olleen, mutta jotain jäi silti uupumaan.
Oivallus iski yöllä. Kyse olikin hetkessä elämisestä. Olin odottanut loman tuntuvan aina samalta, minkä vuoksi pettyminen ja kaipuu menneeseen tuntui ylivoimaiselta. Lisäksi tuleva syksy ja siihen liittyvät monet huolet eivät antaneet sijaa nykyhetkestä nauttimiselle. Ajatukseni täyttyivät huomaamattani seuraavista askareista ja siitä, miten saisin kulutettua loppupäivän mahdollisimman tuottavasti.
Nyt kalenterin täyttämisen sijaan olen yrittänyt keskittyä nimenomaan hetkessä elämiseen, mikä vaatii vielä paljon harjoittelua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö kaipaisi löhöilyn tuottamaa onnea. Se ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi unohtaa kaikki huolet. Minulle se tarkoittaa mielenrauhaa, läsnäoloa ja uppoutumista hetkeen.
Loppujen lopuksi olen todella tyytyväinen kaikista uusista asioista, joita en normaalisti olisi päätynyt kokeilemaan. Kesälomaa on vielä viikko jäljellä, joten täytyyhän siitä ottaa kaikki irti!
Ada Potinkara
