Yksinäisyys on iso haaste koulussa. Tämä liittyy erityisesti parityöskentelyyn. Ilman paria jääminen voi olla pelottavaa. Lapsi tai nuori saattaa jäädä yksin erityisesti silloin, kun opettaja antaa valita oman parin esimerkiksi liikuntatunnilla. On tärkeää huomioida, että parit muodostuvat helposti jo valmiiksi olevien kaveriporukoiden ympärille.
Kaveriporukoidenkin sisällä saattaa joku joutua olemaan yksin. Tämä voi herättää yksin jääneessä lapsessa tai nuoressa tunteen siitä, että omat kaverit eivät koe häntä hyväksi kaveriksi, ja tämän takia jättävät hänet yksin.
Yksin jäämistä ei kuitenkaan välttämättä huomata, ellei siihen erityisesti kiinnitetä huomiota. Jos lapsi tai nuori on jo jäänyt yksin, hän saattaa jäädä vielä yksinäisyyden tunteensakin kanssa yksin. On tärkeää ymmärtää, että ulkopuolelle jääminen saattaa herättää hyvinkin voimakkaita tunteita, joiden kohtaamiseen tarvitaan aikuisten tukea.
Lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen vahvistaminen on keskeistä. Jos osaa toimia erilaisten ihmisten kanssa, voi olla kenen tahansa parina myös koulutöissä. Yksin jäämisen pelko helpottaa, kun tietää pystyvänsä olemaan pari myös jonkun toisen kanssa.
Vuorovaikutustaitojen vahvistaminen edellyttää ryhmäytymistä. Mielestäni ryhmäytymispäiviä tulisikin olla vähintään syys- ja kevätlukukauden alussa. Tärkeää olisi myös saada ryhmäytyminen mukaan kaikkeen opetukseen, sillä yhdessä tekeminen parantaa sosiaalisia suhteita lasten ja nuorten välillä.
Ehkäpä ei tarvitse yrittää olla kaikkien paras ystävä, mutta kaikkien kanssa on harjoiteltava toimeen tulemista. Lasten ja nuorten vuorovaikutustaidot tekevät koulusta ennen kaikkea turvallisemman. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat siten tärkeä osa tulevaisuutta: turvallinen kouluympäristö mahdollistaa oppimisen.
Onni Laitinen
