Torstai 10. elokuuta on kaarinalaiselle Juho Saarelle merkittävä päivä, kun nuorimies aloittaa opintiensä Piispanlähteen koulussa.
Saari odottaa ekaluokan käynnistymistä hymyssä suin, vaikka häntä hiukan jännittääkin.
– Olen valmis kouluun, Saari kiteyttää.
– Tosi hyvä mieli. Odotan kaikkea, hän jatkaa.
Saari käy ensimmäisen luokan väistötiloissa, tai “konttikoulussa”, kuten hän itse kuvailee.
– Tokaluokalla siirrytään varsinaiseen koulurakennukseen, Saari tietää.
Tuleva ekaluokkalainen ei ole vielä päässyt tapaamaan opettajaansa. Luokkalaisiaankaan hän ei entuudestaan tunne.
– Mutta saan varmasti uusia kavereita, Saari hymyilee.
Aivan täysin tuntemattomaan Saaren ei tarvitse hypätä. Hän kävi esikoulua vuoropäiväkoti Rinkelissä, ja sieltä on tulossa neljä tuttua eskarilaista Piispanlähteeseen.
– Mutta ei samalla luokalle, Saari mainitsee.
Läksyjä ja välitunteja
Juho Saarella on selvä näkemys siitä, mitä koulunkäynti on.
– Lukemista, laskemista ja läksyjä, Saari luettelee.
– Osaan laskea jo sataseen, hän lisää.
Entä mikä koulunkäynnissä mahtaa olla parasta näin ennakkoon ajateltuna?
– Välitunnit, Saari nauraa.
Kouluruuasta Saari on kuullut paljon hyvää.
– Ruokana on usein perunaa ja jauhelihakastiketta. Se kelpaa, hän toteaa.
Varustus valmiina
Juho Saaren koulumatka on reilun kilometrin pituinen. Sen hän kulkee ainakin ekaluokalla kävellen.
– Sähköpotkulaudasta Juho on puhunut, mutta katsotaan sitä sitten vuoden päästä, tulevan ekaluokkalaisen äiti Elina Rahkala-Saari sanoo.
Saarella on täysi varustus valmiina huomenna alkavaa koulutaivalta varten.
– Reppu, kynät, penaali, teroitin ja eskariläksiäisistä saatu vihko, hän listaa.
Oppituntien jälkeen Saari jää iltapäiväkerhoon.
– Siellä ainakin leikitään ulkona, hän tietää.
Ja mikä parasta, konttikoulun viereen on nousemassa kovaa vauhtia leikkipiha, joka palvelee varmasti niin välituntilaisia kuin iltapäiväkerholaisiakin.
