Presidenttipeli tuntuu käyvän kuumana kuin huippuunsa viritetty sähkökiuas. Tai eihän se mikään peli ole, jonka ääressä kikatellaan ja juodaan lasi kuohuvaa. Ei, se on totisinta totta! Pahimus ei oikein välitä kielikuvista sun muista metaforista, ne ovat harhaanjohtavia.
No, muotoilisiko sen näin: ensi vuoden presidentinvaalin ennakkoasetelmat käyvät kuumina. Tosin “käydä kuumana” on sekin jonkin sortin kielikuva. Äh, on tämä vaikeaa.
Sen Pahimus tietää, että monia nimiä erinäisissä lehtiartikkeleissa on lausuttu. On Haavistoa, Halla-ahoa, Urpilaista, Rehniä, Aaltolaa… Valtaosa näistä kandidaateista onkin tainnut ehdokkuutensa jo julkaista. Hyvä näin, saadaan peli käyntiin! Ei kun… Äh.
Pahimus heräsi ajattelemaan, että pitäisikö sitä itsekin pyrkiä presidentiksi. Tiedän, että asiantuntevilla kirjoituksillani on laaja lukijakunta. Pahimus on suoranainen Kaarina-ikoni! Allekirjoittaneen presidenttiys olisi hyvää paikallista jatkumoa Sofia Virran puoluepuheenjohtajuudelle.
Pahimus on peruspessimisti, joka laittaa leuan ennemmin rintaan kuin yläkenoon. Koska poliittiset puheenaiheet ovat likimain aina mieltäpahoittavia, olisi presidenttipalli tehty meikäläiselle kuin mittatilaustyönä.
Täytyykin ryhtyä haalimaan taustajoukkoja. Kahdella sanalla kiteyttäen: olen käytettävissä.
