Lahdessa koettiin viikonloppuna todellista urheilujuhlan tuntua, kun suomalaiset huippuyleisurheilijat mittelivät paremmuudestaan Kalevan kisoissa. Vaikka kelit olivat vähintäänkin epävakaiset, atleetit tekivät hyviä tuloksia ja katsojia oli stadionilla roppakaupalla. Allekirjoittanut pääsi todistamaan lehdistötilan kovaa kuhinaa. Paikalla oli niin päivittäismediaa kuin pienempiä paikallislehtiäkin, Kaarina-lehti mukaan lukien.
Hyvää vastapainoa viikonlopun urheilupuurtamiselle antoi maanantainen keikkani taiteilija Helena Plathánin kanssa. Kaarinassa kesälomaansa viettävä muusikko-muotisuunnittelija on oiva esimerkki kulttuurin moniottelijasta: Plathán paitsi esiintyy myös tuottaa konsertteja ja muita esityksiä.
Keskustelumme harhautui toviksi myös urheilun puolelle. Taiteilija kertoi, kuinka hänen lapsuudenkodissaan oli toisaalta musisoitava mutta myös urheiltava. Plathán toteaa kulttuurin ja liikunnan kehittävän samankaltaisia taitoja: pitkäjänteisyyttä, luovuutta ja avarakatseisuutta.
Usein urheilu ja kulttuuri nähdään toistensa vastavoimina. Se, mitä toinen saa, on toiselta pois. Myönnetäänkö määrärahaa uudelle jäähallille vai teatterin kunnostamiselle? Kummin vain, äläkkähän siitä nousee.
Urheilu ja kulttuuri voivat kulkea myös käsi kädessä. Mietitäänpä vaikka amerikkalaisen jalkapallon suurtapahtumaa SuperBowlia. Pääpaino on toki pelissä, mutta väliaikashow’n esiintyjät saavat valtavasti huomiota. Eikä lavalle pääse ihan kuka tahansa.
Miltäpä kuulostaisi festivaali, jossa pelattaisiin huippujääkiekkoa mutta nautittaisiin toisaalta korkeatasoisesta taidenäyttelystä? Tai karnevaali, joka koostuisi kansainvälisen tason yleisurheilusta ja herkästä balettitanssista? Ehkä utopialta, ainakin toistaiseksi.
