Äärimmäistä seikkailua – mikä ajaa meitä toimistorottia vuoren huipulle tai aavalle merelle?

0
Moni meistä haluaa kokeilla rajojaan. Seikkailusuorituksella voi myös merkata jonkin tärkeän hetken elämässä. Vuoren huiputtamisesta on tullut meille toimistorotille yksi tapa näyttää, että johonkin sentään vielä pystymme. Kuva: Devraj Bajgain.

Saaristomeren pienessä satamassa tuli vastaan mies, joka meloi kajakilla Helsingistä Tukholmaan. Alunperin puolalainen, nykyisin Tukholmassa asuva mies oli erittäin otettu moottorilla liikkuvien matkaajien tarjoamasta saunaoluesta. Pitkän matkan kajakkiin ei oltu varmasti lastattu mitään ylimääräistä.

Hämmästelimme miehen aikomaa kovaa suoritusta, mutta hän itse piti sitä vaatimattomana. Ruotsalainen oli nimittäin sattumalta yöpynyt samassa pikkusaaressa uimarin kanssa, joka veti uiden kuivapussiaan Ahvenanmaalta kohti Helsinkiä.

Mikä saa ihmisen ylittämään kestokykynsä ja vetämään itsensä tuskan puolelle kesken kesäloman?

Keskiviikkona ilmestyneessä jutussa kerromme kolmikosta, jonka mukaan tunne valloitetun vuoren päällä on huikea. Jäätiköiden railot, vuoristopurojen kosket ja pystysuorat pudotukset ovat arkea Jere Lehtisen, Rami Kuusisen ja Mikko Salmen retkillä Norjan vuorilla.

Ehkä aavalla merellä tai korkealla huipulla näkee kauaksi tai syvälle sisimpään. Matkalla voi ainakin pohtia elämänvalintojaan taivaanrantaan tuijottaen. Välillä on myös hyvä kokea itsensä pieneksi arvaamattoman luonnon keskellä.

Moni meistä haluaa kokeilla rajojaan. Vuoren huipulle tai aavalle ajaa tarve näyttää itselle tai kavereille, että pystyn.

Seikkailusuorituksella voi myös merkata jonkin tärkeän hetken elämässä, vaikkapa jonkun nollaloppuisen syntymäpäivän. Seikkailuista on tullut meille toimistorotille paikka näyttää, että johonkin sentään vielä pystymme.

Kuluvana vuonna maailman korkeinta huippua tavoitteli lähes 1 000 henkeä, yli puolet näistä tosin kantajia. Määrä on valtava, kun kaiken kaikkiaan huipulla oli tätä ennen käynyt reilu 6 000 eri henkilöä.

Mount Everestille nousemisestakin on tullut turismia.

Muistamme viime vuosien kuvat ja jutut, joissa kiipeilijät jonottivat pitkinä helminauhoina maailman korkeimman huipun saavuttamista. Kun aikaikkuna sopivan sään suhteen on tiukka, tällekin huipulle muodostuu jono.

Nettisivustot kertovat Everestille kiipeämisen maksavan useita kymmeniä tuhansia euroja, parhaimmillaan yli 100 000 euroa.

Äärirajoja voi kokea muuallakin. Etelänavalla on aina pakkasta ja keskilämpötila on lähes −50 celsiusastetta.

Suomalaiset Mikko Vermas ja Tero Teelahti tekivät tammikuussa historiaa saavuttaessaan etelänavan hiihtämällä. Vermas oli maailman yhdeksäs ihminen, joka pystyi saavuttamaan maapallon kaikki kolme napaa. Niihin lasketaan etelä- ja pohjoisnavan lisäksi myös maailman korkein vuori Mount Everest.

Antarktiksen rannikolta etelänavalle hiihtämiseen on pystynyt noin 350 henkilöä. Se on siis huomattavasti vaikeampi kohde kuin maailman korkein vuori.

Myös etelänavalle voi ostaa reilun tuhannen kilometrin turistihiihdon. Yksi sivusto tarjoaa retkeä tämän vuoden marraskuulle hintaan 85 000 dollaria.

Yksi suomalaisten supersankari on Tapio Lehtinen, joka lähti syyskuussa jo neljättä kertaa purjehtimaan maailman ympäri.

Vain noin 100 ihmistä on purjehtinut maailman ympäri yksin ja ilman välipysähdyksiä. Lehtisen lisäksi Ari Huusela on yksi heistä.

Seuraavaksi odotamme, että Atlantin yli kahdesti soutanut Jari Saario saapuu koti-Suomeen. Toivottavasti hänelle osuisi välillä myötätuulikin.

 

Tämä juttu on julkaistu Vapaalla ja viihteellä -teemalehdessä. Lue tästä koko teemalehti