Nyt eletään syksyn parasta sieniaikaa. Ja satokin on varsin hyvä.
Sienineuvoja Keijo Kulmala napsauttaa punertavalakkiselta sieneltä jalan poikki tottunein ottein. Jalka hajoaa sormissa säikeinä palasiksi.
– Jos se hapertuu tällä tavalla, se on hapero, Kulmala neuvoo.
Mikään hapero ei ole myrkyllinen, joten jos sienen tunnistaa haperoksi, ollaan jo pitkällä. Mutta kaikki haperot eivät kuitenkaan ole hyvänmakuisia. Esimerkiksi punalakkisia haperoita on olemassa kymmenkunta, eivätkä tottuneet sienestäjätkään tunnista niitä aina toisistaan. Muun muassa isohapero ja viinihapero ovat hyviä ruokasieniä, kun taas tulipunahapero on kirpeä.
– Lakkia voi vähän maistaa. Jos se maistuu kirpeältä, se ei ole syötävä, Kulmala sanoo.
Rouskut tunnistaa maidosta
Myös rouskujen tunnistamiseen Kulmalalla on ohje: jos lakin alapintaa viiltäessä tai taittaessa helttojen välistä tihkuu valkoista maitoa, on kyseessä rousku. Myöskään rouskuista ei löydy myrkyllisiä versioita – joskin niistäkin syöntikelvottomia. Tutuimmat rouskut ovat karva- ja haaparouskut. Rouskut vaativat 5–10 minuutin ryöppäämisen, jotta niiden kirpeys häviää.
Rouskut ja haperot ovat harvoin aloittelevien sieniä. Tutuimpia sen sijaan ovat tatit ja kantarellit. Niitä tullaan usein myös sienineuvojan sieniesittelypöydän ääreen tutkailemaan.
Kulmala oli esittelemässä sieniä Littoisten markkinoilla sunnuntaina 10. syyskuuta, ja esittelypöydän äärellä kävi tasainen ihmisvirta.
Aktiivinen sienestäjä
Kulmala on jo 87-vuotias, mutta edelleen aktiivinen sienestäjä. Ensimmäistä kertaa hän sienesti jo lapsena, mutta aktiivisemman sienestyksen hän aloitti 1980-luvulla.
– Olin Turun kaupungin sienineuvojana pitkään, mutta myöhemmin kaupunki lopetti sen viran, hän kertoo.
Sieniä hän on käynyt esittelemässä ja neuvomassa Littoisten markkinoilla ”aina” – siis jo parikymmentä vuotta. Niin kauan kun Littoisten markkinoita on järjestetty.
