Hankimme viime vuonna itselleni täysin uusia eläimiä, laamoja. Tutustuessani tähän eläinlajiin samat lauseet, joita olin kuullut pari vuosikymmentä sitten ensimmäistä koiraa hankkiessani lävähtivät kasvoilleni: “pitää näyttää kuka on pomo”. Olin hieman ihmeissäni, sillä koiramaailmassa olemme jo onneksi päässeet pitkälti irti vanhasta johtajuusajattelusta. Siitä, että ihmisen pitäisi komentamalla näyttää kuka määrää.
Lähdin toteuttamaan laamojen kanssa samoja periaatteita kuin koirieni ja kanojeni kanssa (kyllä, kanoja voi kouluttaa ja ne ovat todella välkkyjä kavereita!). Eikä ollut suurikaan yllätys, että positiivisesti vahvistamalla haluttuja käyttäytymismalleja he ovat oppineet niitä asioita, mitä olen toivonutkin.
Tämä sai minut pohtimaan johtajuusajattelua laajemmin. Ehkä osaamme jo koiran kohdalla pohtia oppimisen mekanismeja, mutta päteekö tämä muihin? Olisiko meidän aika yrittää kohdata elävät ja tuntevat olennot samalla ymmärryksellä?
Jos vaikka aloittaa uudessa työpaikassa, on huomattavasti mukavampaa, kun ohjeistetaan selkeästi mitä tehtävä sisältää eikä odoteta työntekijän vain osaavan kaikkea lähes automaattisesti. Kannustetaan onnistumisista, eikä sätitä, jos jokin menee väärin.
Jos ohjeistamamme asia ei tunnu ”menevän perille”, oli kyseessä sitten työtehtävä tai vaikka kotityöt, on hyvä katsahtaa peiliin ja miettiä, millainen oma ulosanti onkaan ollut. Oletko ollut selkeä, saati motivoiva? Eläimillä ”tottelemattomuuden” takana on usein esimerkiksi kipu, univaje tai perustarpeiden täyttymättömyys.
Oli kyseessä sitten ihminen, koira, kana tai laama, oppimisen perusperiaatteet ovat samat. Kaikki oppivat parhaiten, kun asiat pilkotaan tarpeeksi pieniin osiin ja annetaan onnistumisesta positiivista palautetta. Suosittelen kokeilemaan seuraavissa vuorovaikutustilanteissa – ihan joka asiassa ja joka lajin kanssa!
Anna Sydänheimo
