Ilmiö on poliisinkin mukaan valtakunnallinen, mutta viime aikaiset käänteet ovat lisänneet huolta entisestään. Esimerkiksi merkkivaatteiden ryöstämisestä teräaseella uhaten on tullut nuorten keskuudessa jopa jonkinlainen muoti-ilmiö ainakin pääkaupunkiseudulla. Myös ikätoverin nöyryyttäminen videolla nähdään tietyissä nuorisopiireissä omaa egoa pönkittävänä asiana.
Karua kieltään kertovat myös alaikäisten tekemien ryöstöjen määrä. Ne ovat reilusti kaksinkertaistuneet 2020-luvun aikana. Ilkivallasta puhumattakaan.
On validia osoittaa vastuuta nuorten käyttäytymistä vanhempiin, joiden harteilla tietysti lasten kasvattaminen pääasiassa on. Valitettavasti vain joka kodissa ei ole vanhempia, joilla olisi edellytyksiä kasvattaa jälkikasvuaan täysipainoisesti. Se ei toki aina selitä alaikäisen lipeämistä kaidalta polulta, mutta ei myöskään tee loikkaa kovin hankalaksi.
Tärkeää lasten ja nuorten rikosten ja väkivaltaisuuksien torjumisessa on, että asiaan puututaan riittävän aikaisin ja riittävän järeästi. Vaikkapa koulukiusaamisessa valitettavan usein lopputulema on, että kiusattu joutuu lopulta väistämään ja vaihtamaan kenties toiseen kouluun. Näin ei tietenkään saisi käydä.
Ytimessä on kodin, koulun ja viranomaisten avoin ja kitkaton yhteistyö. Vain siten nuorten pahoinvointi voidaan saada kuriin.
Jan Sundman
