Pahimus pahoitti totaalisesti mielensä katsellessaan television iltauutisia viime viikolla. No, uutiset näinä päivinä ovat valitettavan harmaansävyisiä, siitä voimme varmaan olla yhtä mieltä. Mutta tällä kertaa liippasi läheltä: insertissä puhuttiin valmentajien huonosta käytöksestä urheilijoita kohtaan. On syytä täsmentää, että tässä yhteydessä oli kyse juniorijalkapalloilijoiden koutseista, eikä suinkaan mistään Valioliiga-managereista.
Valmentajat kiroilevat nappulaliigapelaajille, haukkuvat heidän peliesityksiään, tekevät pienistä lapsista jopa pilkkaa. Kysynpähän vain, että millä tavoin moista voi pitää rakentavana palautteenantona? Onko tuo sellaista vuorovaikutusta, jolla nuoria kannustetaan jatkamaan liikuntaharrastuksen parissa?
Pahimuksella on omakohtaista kokemusta mainitunkaltaisesta käytöksestä. Mihin se sitten johti? Lopetin jalkapalloilun puolen vuoden potkimisen jälkeen.
En ollut ehkä se kaikista lahjakkain, nopein tai taitavin pelaaja, mutta olisin silti ansainnut kunnioitusta. Tai ainakin aikuismaista käytöstä aikuiselta valmentajalta.
Näyttää siltä, ettei mikään ole parissakymmenessä vuodessa muuttunut. Yritetään olla ihmisiksi, tässäkin maailmantilanteessa.
