Kaarinalainen Liisa Loiri ei ollut koskaan erityisen kiinnostunut runoudesta. Se ei ollut hänen “juttunsa”.
Sitten koitti vuosi 2015. Loirin äiti menehtyi, ja menetyksestä syntyneet tunteet muodostuivat runoksi. Seuraavassa hetkessä kaarinalaisen äidinkielen opettajan runosuoni pulppusikin jo täyttä vauhtia.
Nyt Loirin runoja on julkaistu paikallisen Mökki Gallerian kustantamana. Kovakantinen pienjulkaisu, Vuodenaikojen valssi luonnon parketilla, sisältää 10 runoa ja yhtä monta luontovalokuvaa, jotka ovat Loirin nappaamia ja galleristi Sibel Kantolan muokkaamia.
Luonto ja vuodenajat ovat niin kuvituksen kuin runojenkin kantavia teemoja.
– Teoksen runot ovat luonnossa syntyneitä. Olen elänyt ne itse, Loiri sanoittaa.
– Luonto on minulle ehtymätön energianlähde, jotain, mitä pidin nuoruudessani itsestäänselvyytenä, hän jatkaa.
Loiri käyttää runoissaan kalevalaista alkusointua.
– Ehkä se on ikään kuin tavaramerkkini. Tosin nyt minulla on työn alla runoja, joissa ei samanlaista alkusointua ole, hän mainitsee.
Runot ruokalautasella
Loiri sai alkusysäyksen runoilijuuteensa siis vuonna 2015. Tuolloin hän ei vielä ajatellut kirjoitustensa julkaisemista. Ajatus omasta runokirjasta syntyi muutamia vuosia myöhemmin, sekin sattumoisin juuri Mökki Galleriassa.
– Täällä oli opettajakollegani Kristiina Tarkiaisen näyttely. Hän innosti minua kirjoittamaan lisää, Loiri kertoo Rauhalinnassa sijaitsevassa galleriassa.
Lopulta julkaisupäätös tarvitsi vielä jokusen vuoden lisäaikaa. Ja toisen Tarkiaisen näyttelyn.
– Kristiinan taidetta oli täällä nyt kesäkuussa, ja silloin päätimme, että syyskuisen herkkuillan teemana ovat minun runoni, Loiri alustaa.
Herkkuillat ovat Mökki Gallerian järjestämiä tapahtumia, joissa ruoka kohtaa taiteen. Huippukokki J.J. de Nier laatii kullekin teemaillalle sopivan 10 ruokalajin kattauksen, ja ruokaa nautiskellaan yhdessä taide-elämysten kanssa.
– Pienjulkaisussani on 10 runoa, siis yksi runo yhtä ruokalajia kohden, Loiri alleviivaa.
– Me käytännössä söimme Liisan runot, Sibel Kantola naurahtaa viime perjantaiseen herkkuiltaan viitaten.
Kirjan julkaisukaari eteni todella rivakasti. Suunnitelma runoteoksesta lyötiin lukkoon kesäkuussa, ja valmis tekele meni painoon jo heinäkuussa. Uunituoreet kappaleet saapuivat Kaarinaan elo-syyskuun taiteviikolla.
– Jos minä lähden laatimaan kuvitusta jollekin kirjalle, se vie ainakin kaksi vuotta aikaa. Nyt materiaali oli käytännössä heti valmiina, galleristi-kustantaja Kantola suitsuttaa.
Kirjamessuille
Liisa Loirin Vuodenaikojen valssi luonnon parketilla on poikkeuksellinen teos Mökki Gallerian kustannushistoriassa. Sibel Kantola on toki aikaisemminkin julkaissut ja kustantanut kirjoja galleriansa nimissä, mutta ei koskaan sellaista, jonka luomisprosessissa hän ei olisi ollut olennaisesti mukana.
– Olen aina tehnyt yhteistyötä kirjailijoiden kanssa kunkin projektin alkumetreistä lähtien. Tämä on siis suoranainen ihme, Kantola nauraa.
– Kuvitus on niin upea ja runot ihania, hän lisää Loirin kirjaa katsellessaan.
Mökki Galleria vie oman pisteensä Turun kirjamessuille (29.9.–1.10.). Galleria-kustantamoa edustavat tässäkin jutussa esiintyvät henkilöt: Sibel Kantola ja Liisa Loiri, joista viimeksi mainittu ainakin messuviikon lauantaina.
– Tapaamme ihmisiä ja juttelemme paljon, Kantola ennakoi messujen kulkua.
“Ajattelen, että pappius ja opettajuus antavat paljon toisilleen. Molemmissa ammateissa tehdään töitä ihmisiä varten.”
Pastoriksi synnyinseudulle
Liisa Loiri on työskennellyt Piispanlähteen koulussa vuodesta 1995 lähtien. Rupeamaan mahtuu toki muutamia välivuosia: Loiri jäi vuonna 2019 opintovapaalle ja valmistui sittemmin teologian maisteriksi. Hänet vihittiin papiksi, mutta ura pastorina jäi verrattain lyhyeksi.
– Työskentelin Seinäjoella ja Varkaudessa, josta sain vakituisen viran syksyllä 2021. En kuitenkaan kotiutunut uusiin maisemiin, vaikka olenkin syntyjäni savolainen. Minun olisi pitänyt luonnollisesti irtisanoutua opettajan työstäni, mutta päätin toisin. Halusin palata Kaarinaan, Loiri muistelee.
Uutinen Loirin irtisanoutumisesta Varkauden-pestistään saavutti median helmikuussa 2022.
– Tulen olemaan pappi koko loppuelämäni, vaikken kyseisessä virassa enää toimisikaan. Lisäksi ajattelen, että pappius ja opettajuus antavat paljon toisilleen. Molemmissa ammateissa tehdään töitä ihmisiä varten, Loiri sanoo.
Entä runous? Mitä Loirilla on suunniteltuna taiteilijuutensa varalle?
– Jatkan kirjoittamista, julkaistaan runojani tulevaisuudessa tai ei, hän tuumii.
– Tällä hetkellä työstän runoja elämästä ja sen rajallisuudesta sekä rakkaudesta.
