Kaarinalainen Suomen Valaisintarvike Ky täytti 40 vuotta kesäkuun lopussa. Perustajien Pekka ja Leena Riikosen tultua eläkeikään yritystä pyörittämään ryhtyi tytär Katja Riikonen.
– Isäni oli ensin suunnittelijana Arisuo Oy:llä. Se oli vanha kaarinalainen yritys, joka toimi vuosina 1947–1981. Tehdas valmisti erilaisia valaisimia. Sen jälkeen isä oli Laine-Noramaa Oy:ssä. Kun siellä henkilökuntaa olisi vähennetty, isä perusti äitini kanssa oman firman. Se oli alun perin Koristossa. Nykyiset tilat Asianajajankadulle Krossiin valmistuivat vuonna 1992, Katja Riikonen kertoo historiasta.
Alun liikeideana oli tuoda maahan valaisimien sähköosia. Tuohon aikaan oli paljon suomalaisia valaisinvalmistajia, ja tavaraa meni laatikkokaupalla. Asiakkaina olivat esimerkiksi Stockmann ja Ensto.
– Isälläni oli suhteita Italiaan ja muualle Eurooppaan, missä oli paljon valaisinosien valmistusta. Suomessa suunniteltiin valaisimien runkoja, Katja Riikonen sanoo.
Sitten suomalaiset valaisinvalmistajat alkoivat vähentyä ja vähentyä. Osia ei enää mennyt 500–1 000 kappaleen laatikoissa, vaan määrät alkoivat olla 10–100 kappaletta. Laatikoissa oli lampunpitimiä ja välikytkimiä, eripituisia johtoja, kattokuppeja, eli kaikkea, mitä valaisimeen tarvittiin. Osien pitää olla CE-hyväksyttyjä ja turvallisia.
Ajatus yrittäjyydestä kypsyi hitaasti
Katja Riikosen elämässä yrittäjyys on aina ollut osa arkea.
– Olin suunnilleen 9-vuotias, kun tämä liike perustettiin. Vanhemmat olivat aika paljon töissä, eikä heillä ollut varsinaisesti kesälomaa moneen vuoteen. Siihen aikaan asiakkaat saattoivat soittaa kotilankapuhelimeenkin. Sitten vaan otettiin tilaus ylös, Katja Riikonen muistelee.
– Olin pitkään poissa opiskelemassa ja muuallakin töissä. Vuonna 2018 vanhempani, joista isä on nyt 77 ja äiti 73, ajattelivat, että he jäisivät virallisesti eläkkeelle. Jatkajaa ei ollut, joten he yrittivät myydä tämän yrityksen. Ei ollut ostajaa, vaikka yritys on hyvä ja terve. Nuoret eivät tahtoneet sijoittaa tähän, koska tämä on vain pieni perheyritys, eikä ”mediaseksikäs”, hän jatkaa.
– Yrittäjyys ei ollut minua ikinä kiinnostanut. Sitten ajattelin tulla tänne, koska minua harmitti, että vanhempani eivät saaneet tätä myytyä. Eräänlaista hulluutta oli tyhjän päältä lähteä sähköalalle. Pari ensimmäistä vuotta oli kituuttamista, kun aina joutui kysymään. Nykyään tilaan tavarat, myyn ne, hinnoittelen ja ostan, lasken korjaajan palkan, teen kirjanpitoa ja siivoan. On kiva, että työnkuva ei ole kovin yksipuolinen.
Perinteinen kesälomakuukausi, heinäkuu, ei ole Katja Riikolallekaan puhdasta omaa aikaa.
– Viikoittain on päivystyspäivä. Kesällä suurin kilpailija eli aurinko on taivaalla, eikä tapahdu mitään merkittävää. Syksy on parhaita aikoja. Mutta kesälläkin tulee pieniä asioita hoidettua. Jos joku tilaa jotain mihin tahansa päin Suomea, kyllä hän sen heinäkuussakin tarvitsee.
“Hyviä lamppuja on mennyt turhan takia roskikseen.”
Valaisimien korjaus kannattaa
Sisävalaisimia voi korjauttaa.
– Aina on tullut asiakkaita ovesta sisään kysymään: ”Voitteko korjata tämän?” Nyt sitä oikein mainostetaan. Jostain on rikki lampunpidin, painonappi tai välikytkin, ehkä pistotulppa ei sovi. Sitten on perintövalaisimia, joissa on jalkakytkin rikki ja halutaan säästää valaisin. On monia syitä tuoda valaisin korjattavaksi. Vanha kunnon runko kannattaa korjata ennemmin kuin ostaa joku muovirimpula, Riikonen painottaa.
– Hyviä lamppuja on mennyt turhan takia roskikseen. Ihmiset ovat joutuneet luopumaan valaisimista, jotka olisivat kestäviä. Niillä olisi tunnearvoa, eikä sellaisia välttämättä saa enää mistään. Joku kertoi jätelavalta löytäneensä aika hienoja lamppuja. Olisi ihan hyvä, että ihmiset tietäisivät, ettei niistä tarvitse luopua.
Valaisin kannattaa korjauttaa myös silloin, jos johto on rispaantunut, kytkin ei toimi tai valaisin räpsyy. Riikonen vinkkaa, että suurimpaan osaan vanhoista valaisimista pystyy laittamaan led-lampun, joka käyttää noin 90 prosenttia vähemmän sähköä kuin hehkulamppu.
Verkkokauppa vetää, valaisimia joka lähtöön
Suomen Valaisintarvike perusti verkkokaupan ajatuksella, että yksityiset ihmiset voivat tehdä sitä kautta ostoksia yritysten ohella. Päätös kasvatti asiakaspohjaa. Nyt asiakkaina on enemmän sähköliikkeitä, mutta vähemmän valmistajia.
Alun perin nettikaupan osuus oli pienimuotoista, lähinnä yksityishenkilöiltä ympäri Suomen.
– Nykyään vanhoista yritysasiakkaistakin osalla on verkkotunnukset. Meidän ei tarvitse ottaa tilauksia vanhanaikaisesti sähköpostilla tai puhelimella. 50–60 prosenttia tilauksista tulee verkkokaupan kautta, Riikonen tietää.
Katja Riikosen valaisimista ei vaihtelua puutu.
– Erikoisin työ tällä hetkellä on Naantalin sataman pääaulan painavat, isot, kolmimetriset valaisimet, jotka ovat olleet satama-aulan katossa. Ne tulivat puhdistettaviksi ja niihin laitetaan uudet johdot. Meidän pitää ne asentaakin nostolavalla takaisin kattoon. Tilasin niihin 96 led-lamppua. Sitä ennen kunnostettiin Kakolan kirkon eli nykyisen konserttisalin ison metallivalaisimet, nelimetriset. Ne ovat nyt konserttisalissa.
Vastapainoksi liikkeessä on työstetty pieniä ja erikoisia valaisimia. Valaisimia on tehty kuivausrummuista, rukinpyörästä tai vaikka peltiämpäristä. Myös vanhoista keraamisista maljakoista, Kupittaan savenkin, on tehty pöytävalaisimia.
– Yksi pienimmistä oli oranssinvärinen posliinisimpukka. Vähän sellainen kuin Tuutikilla on Muumi-saduissa. Siihen tuli pieni pidin, kaikista pienin lamppu ja oranssinvärinen johto, samaa väriä kuin simpukassa, Riikonen kertoo.
“Olisi kiva, jos nykyäänkin suunniteltaisiin uuteen taloon ja sen ympäristöön sopivat valaisimet.”
Valaisinsuunnittelua ja vanhan arvostusta
Katja Riikonen miettii tulevaa:
– Ennen aikaan, kun esimerkiksi Alvar Aalto suunnitteli talon, hän suunnitteli valaisimetkin. Toivoisin sen tyyppistä toimintaa takaisin Suomeen. Olisi kiva, jos nykyäänkin suunniteltaisiin uuteen taloon ja sen ympäristöön sopivat valaisimet. Voisi olla vaikka kolme eri vaihtoehtoa, jotka sopisivat asunnon tyyliin, isoihin ikkunoihin tai metsämaisemaan. Kyllä kunnolla Suomessa tehtyihin valaisimiin voisi sijoittaa.
– Uskon, että tulevaisuudessa haetaan taas uniikkia, kestävää ja kunnollista, sellaista, mikä ei ole massatuotannossa. Kun arkkitehti suunnittelee tilan, hän tietää mitat, korkeudet, kaikki. Hän pystyy valitsemaan toimivan valaisimen.
Vastapainona uudelle Katja Riikonen vielä lisää:
– On tulossa sukupolvi, joka arvostaa vanhaa ja kunnollista. 25–30-vuotiaat keräilevät isovanhempiensa valaisimia ja haluavat korjauttaa niitä. Nuorten elämässä on enemmän puhuttu kestävästä kehityksestä ja maapallon tilasta. He arvostavat 1950–70-lukujen muotokieltä sekä hyviä materiaaleja.
