Pienet kangastilkut taipuvat moneen, niin dinosauruksiksi kuin keskosten peitoiksi, kukanmuotoisiksi neulatyynyiksi, farkkukasseiksi, huiveiksi, pannulapuiksi ja tietysti perinteisiksi tilkkupeitoiksi. Tämän huomaa Kaarina-talossa parhaillaan esillä olevassa Piikkiön Pilkkutilkkujen näyttelyssä.
Piikkiön Pilkkutilkut -kilta on yksi valtakunnallisen tilkkutyöharrastukseen keskittyvän Finn Quilt -yhdistyksen alajaostoista. Piikkiöläiskilta juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan.
– Olin mukana perustamiskokouksessa, jossa meitä oli kaksi jäsentä. Sitten vuonna 2003 aloimme saamaan jäseniä lisää, yksi perustajajäsenistä, Marketta Reini muistelee.
Reini on itse toiminut käsityöopettajana, joten tilkkutyöt ovat hänelle tuttuja jo työelämästä. Varsinainen harrastus sai alkunsa kuitenkin killan perustamisen jälkeen.
Alun perin nimeksi kaavailtiin Peimarin Pilkkutilkkuja, sillä jäseniä yritettiin saada mukaan myös Paimiosta ja Sauvosta. Tämä ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja nimeksi vakiintui Piikkiön Pilkkutilkut.
“Olin mukana perustamiskokouksessa, jossa meitä oli kaksi jäsentä.”
Pontelassa kerran kuussa
Nykyisin Piikkiön Pilkkutilkut -kiltaan kuuluu 15 innokasta tilkkutyöharrastajaa, osa Piikkiöstä, osa muualta Kaarinasta ja osa esimerkiksi Turusta.
Kilta kokoontuu kerran kuukaudessa Piikkiön Pontelaan tekemään tilkkutöitä yhdessä.
– Meillä on omat ompelukoneet aina mukana. Pontelassa käy sen verran muitakin, että aikataulu on aika tiukka, vain 2,5 tuntia kerrallaan, killan puheenjohtaja Sirkka Leiro kertoo.
Leiro löysi tilkkutöiden pariin vuonna 2002.
– Naapurini meni työväenopiston kurssille ja houkutteli minua mukaan. Olin silloin iltatöissä, niin en päässyt, mutta kun siirryin päivätöihin, menin heti kurssille, Leiro muistelee.
Myös Katriina Suonpää innostui tilkkutöistä kurssin kautta.
– Näin tilkkutyönäyttelyn ja mietin, että tuo voisi olla kivaa. 2006 sitten menin Auralan kansalaisopiston tilkkutyökurssille ja 2013 liityin Piikkiön Pilkkutilkkuihin, hän kertoo.
Kassakuittiompelua
Tilkkuilijat kertovat saavansa ideoita omiin töihinsä pääosin internetistä: Pinterestistä ja Youtube-videoista. Ja jos joku kiltalainen on käynyt tilkkukursseilla, jakaa hän saadut ideat muillekin.
Tilkkutöissä on lukuisia eri tekniikoita, joten harrastuksessa oppii aina uutta.
Näyttelyssä on esillä erikoisemmillakin tekniikoilla toteutettuja töitä, kuten chenilletekniikalla, borakirjonnalla sekä kassakuittiompelulla tehtyjä tilkkuteoksia.
“Suunnittelu on se paras työvaihe.”
Yhteisiä teematöitä
Suurien tilkkupeittojen tekoon voi kulua aikaa jopa useita kuukausia. Jo suunnitteluvaihe, tilkkujen valikointi ja sommittelu vie aikaa.
– Suunnittelu on se paras työvaihe, Leiro kuvaa.
Toki tilkuista voi tehdä pienempiäkin töitä kuin valtavia tilkkupeittoja. Viimeisimmäksi kiltalaiset ovat ommelleet yhdessä patalappuja.
– Yhdessä on Piikkiön Pilkkutilkkujen logo ja sitten päätimme tehdä jokainen omaa logoa kantavan patalapun, naiset näyttävät.
Kiltalaisilla onkin usein jokin yhteinen teema, jonka mukaan kaikki tekevät omat työnsä. Yhdessä on tehty muun muassa neulatyynyjä, huiveja ja pehmokoiria.
– Keväällä teimme niin, että jokaiselle valikoitiin neljä kangasta, joista piti tehdä kesän aikana oma tilkkutyö. Olikin vaikeaa tehdä työ toisten antamista kankaista, Suonpää kertoo.
Piikkiön Pilkkutilkut ottavat mielellään uusia jäseniä riveihinsä. Näyttelyssä on jaossa infoa siitä, miten killan jäseneksi voi liittyä tai päästä tutustumaan toimintaan.
Piikkiön Pilkkutilkkujen 20-vuotisjuhlanäyttely on esillä lokakuun loppuun saakka.
