Rehevöityneen ja uhkaavasti umpeenkasvavan Piikkiönlahden tulevaisuus huolettaa paikallisia. Asia kävi ilmi, kun Piikkiönlahteen ja sen kunnostussuunnitelmaan perehtynyt Pasi Salmi luennoi aiheesta Pontelassa sunnuntaina 22. lokakuuta. Kyseessä oli samalla Piikkiö-Seuran vuotuinen teemailta, johon osallistui tällä kertaa kaikkiaan nelisenkymmentä henkilöä.
Kaarina-lehti haastatteli Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen projektityöntekijänä toimivaa Salmea laajasti heinäkuussa. Jo tuolloin kertoma oli karua: Piikkiönlahti rehevöityy ja mataloituu kovaa vauhtia, ellei valuma-alueella aloiteta kunnostustöitä pikaisesti.
Jos mitään ei tehdä, muuttuu Piikkiönlahti nopeasti yhä matalammaksi merenpohjukaksi. Salmen mukaan lahden pohja kohoaa arviolta noin kahden sentin vuosivauhdilla, joten isot muutokset ovat silminhavaittavissa parissakymmenessä vuodessa.
– Maa ei täällä nouse kuin runsaat puoli senttiä vuodessa, mutta sekundäärinen mataloituminen, eli valuma-alueelta kulkeutuva maa-aines on selvästi isompaa. Jos mitään ei tehdä, Piikkiönlahti vain mataloituu entisestään todella kovaa vauhtia, Salmi sanoi heinäkuussa ja toisti sanomaa sunnuntaina.
Vuosituhannen vaihduttua alkoi tapahtua
Salmi esitteli Pontelassa Piikkiönlahdesta napattuja ilmakuvia vuosikymmenten varrelta. Hän kuvaili 1990-luvun tilannetta vielä hyväksi, mutta vuosituhannen vaihduttua “alkoi tapahtua”.
– Lahden ravinnekuormitus kasvoi ja mataloituminen alkoi. Lisäksi ruovikoituminen kiihtyi selkeästi, Salmi listaa.
– Toki ilmastonmuutoksellakin on oma kortensa keossa, hän mainitsee.
Piikkiönlahden kuormitus on peräisin valuma-alueelta, mutta merivirtaukset ja tuulet tuovat myös ravinnerikasta vettä ja kasviplanktonia muualta Saaristomereltä. Umpeenkasvavissa rantavesissä veden vaihtuvuus voi olla huonoa, ja pitkä lämmin kasvukausi voi nostattaa leväpitoisuuksia paikallisesti.
Piikkiönlahden valuma-alueen koko on yli 11 000 hehtaaria, kun itse lahden pinta-ala on 395 hehtaaria. Merkittävimpiä valuma-alueen jokia ja ojia ovat esimerkiksi Pukkilanoja (2 210 hehtaaria), Hepojoki (2 053 hehtaaria) sekä Myllyoja (1 544 hehtaaria).
– Valuma-alueen luontaiset ominaisuudet vaikuttavat vedenlaatuun ja sen muutoksiin. Lisäksi maankäytöllä on merkittävä vaikutus vesien tilaan sekä vesistökuormitukseen ja sen muodostumiseen, Salmi huomauttaa.
Piikkiönlahden valuma-alueet ovat maaperältään pääosin savimaita ja paikoin happamia sulfaattimaita. Alueella sijaitsee myös neljä pohjavesialuetta.
“Kesäajan fosfori- ja typpipitoisuudet ovat pintavedessä moninkertaiset viitearvoihin verrattuna.”
“Mittaustuloksissa ei ole mitään positiivista”
Piikkiönlahden kunnostushankkeen yhteydessä suoritetut vedenlaatumittaukset ovat olleet surullista luettavaa.
– Mittaustuloksissa ei ole mitään positiivista. Kesäajan fosfori- ja typpipitoisuudet ovat pintavedessä moninkertaiset viitearvoihin verrattuna, Salmi selventää.
Salmi arvioi, että lahden ravinnekuormitusta tulisi vähentää jopa 60–80 prosentilla, jotta hyvä vedenlaatu voidaan saavuttaa. Mutta mistä ravinteet ovat ylipäänsä peräisin?
– Ehkä huonosti toimivasta kiinteistökohtaisesta puhdistamosta, kotieläin- tai harrastehevostilalta tai muusta kohteesta, jossa käytetään runsaasti ravinteita, Salmi pohtii.
– Pitkällä aikavälillä olisi tärkeintä, että maatalous olisi kannattavampaa ja siten esimerkiksi vesistönsuojelutoimiin olisi enemmän resursseja. Nykyisin moni tila on niin ahtaalla, että saadaan juuri ja juuri ydintoiminnot vietyä läpi, hän alleviivaa.
Järviruoko kelpaa harvalle
Millaisia vesiensuojelutoimenpiteitä valuma-alueella voidaan tehdä?
– Maa- ja vesiruovikoiden niittoja, läjitysmassojen poistamista sekä monimuotoisuuskosteikkojen perustamistöitä. Nämä toimet voisivat edesauttaa Piikkiönlahden tilannetta, Salmi korostaa.
Miksi ruokoleikkuisiin ei sitten ryhdytä?
– Tullaan rahaan ja laitteistoon. Tarvitsisimme sellaisen koneen, jonka syväystä voisi säätää. Täten ruovikkoa pääsisi niittämään rantaveteen asti. Heppoisemmat laitteet eivät ole tarpeeksi voimakkaita, Salmi toteaa.
– Soveltuva kone löytyy Suomesta vain parilta tekijältä. Niittäminen ei ole mitään halpaa hommaa, hän jatkaa.
Järviruokoa on Salmen mukaan vaikea hyödyntää.
– Se ei kelpaa oikein mihinkään. Maanparannusaineena ruokoa on käytetty, mutta keinolannoitteet tulevat lopulta paljon halvemmaksi.
“Haemme varmasti lisärahoitusta kunnostustöiden aloittamiseksi.”
Investointeja selvitysten lisäksi
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ely) rahoittaa kunnostussuunnitelmahankkeen. Hanke päättyy tämän vuoden lopussa.
Monet Pontelaan saapuneet kansalaiset kysyivätkin Pasi Salmelta saman kysymyksen: mitä seuraavaksi?
– Haemme varmasti lisärahoitusta kunnostustöiden aloittamiseksi, Salmi teroittaa.
Hanketukea voi saada esimerkiksi Euroopan maaseuturahastosta tai paikalliselta Leader-ryhmältä.
– Mutta lähtöpääomaa pitää olla. Tuki kattaa puolet kustannuksista, oma sijoitus toisen puolikkaan, Salmi täsmentää.
Salmen mukaan olisi ensisijaisen tärkeää, että Kaarinan kaupunginvaltuusto myöntäisi määrärahaa vesiensuojeluun.
– Eikä vain selvitysten tekemiseen vaan yhtäältä uusiin investointeihin, Salmi peräänkuuluttaa.
– Jos poliittista painetta ei anneta, Piikkiönlahtea ei pian enää ole, hän päättää.
Teemailtoja kerran pari vuodessa
Piikkiö-Seura on järjestänyt informatiivisia teemailtoja vuodesta 2002 lähtien. Näin muistelee Piikkiö-Seuran nykyinen puheenjohtaja Outi Kortesuo.
– Yleensä syksyisin ja kerran vuodessa, hän huomauttaa.
Yhden kerran sääntö ei tosin ole ehdoton. Siitä poiketaan esimerkiksi tänä vuonna.
– Mutta aihepiiri on illoissa sama, jos niitä on useampia. Tänä vuonna teemana on luonto, Kortesuo alleviivaa.
Viime sunnuntaina Pontelassa keskityttiin Piikkiönlahden ja sen jokisuiston tulevaisuuteen. Marraskuisen iltaman aiheena ovat Turun seudun kaupunkieläimet.
– Teema on aina paikallinen, ja aihetta käsitellään joko historian, nykypäivän tai molempien kautta, Kortesuo sanoo.
Teemakirjo on ollut vuosien varrella laaja: Piikkiön asemapuisto, paikalliset urheiluseurat, hevoset, kirjastoelämä ja niin edelleen.
– Tilaisuudet ovat olleet aina kaikille avoimia, ja niin nytkin, Kortesuo muistuttaa.
