Aktivoiduin työmatkapyöräilyssä useamman vuoden tauon jälkeen. Kimmokkeena toimivat ensisijaisesti ruuhkien välttäminen ja iänikuinen parkkipaikan metsästäminen. Myös työsuhde-etu, aktiivisempi arki ja ympäristösyyt motivoivat. Muutaman kuukauden kokemuksella haluan jakaa ne yllättävämmät syyt, salaiset voimat, joiden takia sinunkin kannattaa vaihtaa kulkupeliä.
Hämmentävät tervehdykset. Toinen pyöräilijä tervehtii sinua, kun ohitat. Ei ole väliä, vaikka ette tuntisi. Ajan mittaan samaa matkaa päivästä toiseen taittavista muodostuu yhteisö. Samat tutut kasvot, kollektiivisuus ja varovainen nyökkäys. Yhteisössä on jotain samaa, mitä koiranulkoiluttajien keskuudessa – mutta hiljaisempaa.
Audiomedian kulutuksen merkittävä kasvu. Ehdit uppoutua kirjoihin ja syventyä podeihin. Pyöräillen matkaan saattaa kuulua enemmän minuutteja, mutta saat lisää arvokasta omaa aikaa.
Elämyskylpy. Meno- ja paluumatka aina vastatuuleen, ja usein sateessa. Arkeen saa yllättävää jännitystä, kun sotkee tummia pilviä karkuun ja kerran viikossa kunnon kuuro ryöpsähtää niskaan. Ei ole enää mitään syytä jonottaa huvipuistojen koskiseikkailuihin, kun elää aidosti yhteydessä luonnon kanssa.
Mielihyvä ohittamisesta. Ruuhkissa seisovien autojonojen ohi polkeminen aiheuttaa tunnetusti mielihyvää. Miten sujuvaa matkantekoa! Endorfiinivirtauksen seuraavalle tasolle siirtyy, kun rullaa sujuvasti alamäessä sähköskuutin ohi.
Hitaus. Yllättäen mielihyvä syntyy siitä, kun kaikki paahtavat ohitsesi. Oma elämä tuntuu rauhalliselta ja tasapainoiselta. Kiire on vain sana, elän tässä ja nyt.
Kaikista yllä mainituista syistä odotan jokapäiväistä työmatkapyöräilyä niin paljon, ettei aamuisin ole enää edes syytä torkuttaa. Ja aion löytää lisää salaisia voimia, joilla innostukseni säilyy läpi talven.
Veera Westerlund
