Teksti: Eeva Lehtinen
Vaparin liikuntasalissa käy vilske, kun perhepäivähoitajat ovat tulleet viikoittaiseen jumppatuokioon hoitolastensa kanssa. Paikalla on kymmenkunta perhepäivähoitajaa Kaarinan 27:stä kotona työskentelevästä kunnallisesta perhepäivähoitajasta.
– Täällä lapset pääsevät touhuamaan isolla porukalla ja me aikuiset tapaamme toisiamme, sanoo 22 vuotta perhepäivähoitajana työskennellyt Petra Karikoski.
Ensimmäiset perhepäivähoitajat aloittivat Kaarinassa 50 vuotta sitten. Huippuvuosina 80-luvun lopulla Kaarinassa työskenteli 155 perhepäivähoitajaa. Viimeisten vuosien aikana määrä on pienentynyt huomattavasti.
– Suurin syy perhepäivähoitajien vähentymiseen on eläköityminen. Uusia, nuoria perhepäivähoitajia aloittaa harvemmin. Tänä vuonna on aloittanut yksi uusi ja alkuvuodesta aloittaa toinen, kertoo Kaarinan kaupungin perhepäivähoidon ohjaaja Heli Varjonen.
Ilmiö on valtakunnallinen. Varjosen mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä noin 3 000 perhepäivähoitajaa, kun määrä oli joitakin vuosia sitten 10 000.
Tiivis yhteisö
Perhepäivähoitajilta on jo pitkään vaadittu ammattitutkinto.
– Perhepäivähoitajat ovat omassa kodissaan toimivia varhaiskasvattajia, jotka noudattavat päiväkotien tapaan varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tukena ja apuna on varhaiskasvatuksen opettaja, ja toisilta perhepäivähoitajilta saa hyvää vertaistukea. Perhepäivähoitajien yhteisö Kaarinassa on tiivis, Varjonen sanoo.
Kaarinassa perhepäivähoitoon olisi tulossa enemmän lapsia, mitä pystytään ottamaan vastaan.
– Perhepäivähoitajamme tekevät niin hyvää työtä, että moni haluaisi tuoda lapsensa perhepäivähoitoon. Myös vakituiset varahoitopaikat tekevät perhepäivähoidosta halutun hoitomuodon, sillä hoitajat ovat lapsille aina tuttuja, Varjonen toteaa.
Yhtenä syynä perhepäivähoitajien vähyyteen Heli Varjonen näkee sen, ettei nykyään omasta kodista haluta tehdä työpaikkaa. Palkkauksen hän ei näe olevan suurin syy.
– Perhepäivähoitaja jakaa oman kotinsa hoitolasten kanssa, vastaa ruoanlaitosta, siisteydestä ja varhaiskasvatuspuolesta yksinään. Nyt kun etätyöt ovat lisääntyneet, ehkä se muuttaa ajatusta kotona työskentelystä, Varjonen pohtii.
Perhepäivähoidossa yhdellä perhepäivähoitajalla voi olla hoidossaan enintään neljä lasta.
– Perhepäivähoitajilla on kiinteä kuukausipalkka ja Kaarinan kaupunki on linjannut, että jos perhepäivähoitajalla on oma lapsi hoidossa ryhmässä, lapsesta ei tarvitse maksaa hoitomaksua. Näin ei kaikkialla ole, Varjonen kertoo.
“Pienessä ryhmässä arempi lapsi saa rauhassa tutustua muihin ja voimme helposti muokata päivän ohjelmaa lasten fiiliksen mukaan.”
Vapaus valita päivän tahti
Kaarinan perhepäivähoitajat tapaavat toisiaan Vaparin lisäksi seurakuntatalolla ja myös Kesämäen päiväkodin liikuntasali on käytössä.
Käyttöön on varattavissa myös muksubussi – sähköavusteinen polkupyörä, jonka kyytiin mahtuu neljä lasta.
– Olen hyödyntänyt usein muksubussia. Sillä pääsemme lasten kanssa liikkumaan pidempiäkin matkoja esimerkiksi kirjastoon, Heidi Luosujärvi kertoo.
Luosujärvi työskenteli aiemmin päiväkodissa, mutta terveydellisten syiden vuoksi hän vaihtoi perhepäivähoitajaksi reilut neljä vuotta sitten.
– Kuulohermosairauden vuoksi en voi työskennellä kovassa hälyssä, mutta neljän lapsen kanssa on helpompaa. Näen perhepäivähoidossa vain positiivisia puolia. Tässä työssä on oma vapautensa ja kiireettömyytensä, eikä aamuisin tarvitse lähteä työpaikalle.
Hänellä tällä hetkellä hoidossa olevat lapset ovat iältään 1–3-vuotiaita. Pienessä ryhmässä on mahdollisuus toimia jokaisen lapsen tahdissa.
– Pienessä ryhmässä arempi lapsi saa rauhassa tutustua muihin ja voimme helposti muokata päivän ohjelmaa lasten fiiliksen mukaan, Luosujärvi toteaa.
Syliä riittää
26 vuotta perhepäivähoitajana työskennelleestä Pia Vessmanista työssä parasta on nähdä läheltä lasten kasvaminen ja kehitys.
– Kun ryhmä on pieni, jokaiselle lapselle riittää aikaa ja syliä. Lapset tulevat todella tutuiksi. Lapsi voi tulla hoitoon alle vuoden ikäisenä ja olla hoidossa esikouluikään asti. Kyllä monet itkut on yhdessä itketty lasten siirtyessä eteenpäin, Vessman toteaa.
– Olemme saaneet kutsuja monien entisten hoitolasten rippijuhliin ja muihin tärkeisiin perhetapahtumiin, Eija Heljander hymyilee.
Vuosien aikana myös vanhempien kanssa kehittyy tiivis suhde.
– Työssä pääsee lasten lisäksi lähelle heidän perheitään. Parhaimmillaan voimme tukea perheitä, jos he käyvät läpi vaikeita aikoja, toteaa 27 vuotta perhepäivähoitajana työskennellyt Helena Takkinen.
Takkinen on työvuosiensa aikana huomannut muutoksia niin lapsissa kuin aikuisissakin.
– Näihin vuosiin on mahtunut muun muassa subjektiivisen päivähoidon tuleminen ja korona. Jo pienissä lapsissa huomaa nykyään enemmän levottomuutta. Perheissä näkyy yhä vahvemmin kiire ja työpaineet. Vanhemmat ovat tietoisempia asioista ja osaavat vaativat monipuolista toimintaa.
“Puoliso ei aamulla ole vielä lähtenyt töihin, kun ensimmäiset lapset tulevat jo hoitoon. Omat lapseni ovat kasvaneet niin että meillä on aina ollut hoitolapsia. Kun he ovat tulleet koulusta, ei koti ole koskaan ollut tyhjä ja hiljainen.”
Kodinomainen hoitopaikka
Kokeneiden perhepäivähoitajien puheissa nousee esille hoitopaikan kodinomaisuus.
– Sama aikuinen on aina aamulla ottamassa vastaan ilot ja murheet. Vietämme pienten kanssa paljon aikaa ja saamme todistaa ensiaskeleita ja ensimmäisiä sanoja. Puhun varmaankin meidän kaikkien perhepäivähoitajien puolesta, kun sanon, että tätä työtä tehdään suurella sydämellä. On lottovoitto saada lapsi perhepäivähoitajalle, Helena Takkinen sanoo.
Jokainen perhepäivähoitaja valmistaa lapsille päivittäin aamupalan, lounaan ja välipalan.
– Moni noudattaa tai mukailee päiväkotien ruokalistaa. On kivaa tarjota terveellistä, itse alusta asti tehtyä kotiruokaa. Toiset ruoat maistuvat paremmin kuin toiset, mutta makaronilaatikko maistuu aina, Pia Vessman hymyilee.
– Minä keitin aamulla valmiiksi kalakeiton ja riittää, että sen kiehauttaa, kun menemme tästä seuraavaksi lounaalle, Eija Heljander huikkaa.
25 vuotta perhepäivähoitajana ollut Heljander toteaa, että työskentely omassa kodissa, jossa asuu myös muita perheenjäseniä, vaatii sopeutumista kaikilta. Eteinen on täynnä kenkiä, leluja on runsaasti, keittiö täyttyy syöttötuoleista ja jokaiselle lapselle on oma sänky päivälepoa varten.
Ensimmäiset hoitolapset voivat tulla hoitoon aamuisin jo puoli seitsemältä ja viimeiset haetaan iltapäivällä viideltä.
– Puoliso ei aamulla ole vielä lähtenyt töihin, kun ensimmäiset lapset tulevat jo hoitoon. Omat lapseni ovat kasvaneet niin että meillä on aina ollut hoitolapsia. Kun he ovat tulleet koulusta, ei koti ole koskaan ollut tyhjä ja hiljainen. Työ vaatii koko perheeltä luovimista, Heljander toteaa.
