Kaarinan keskusta-alueen suunnittelukilpailun tulokset julkistettiin viime perjantaina. Yksittäistä parasta työtä tuomariraati ei kyennyt valikoimaan, joten voitto jaettiin kahden ehdotuksen kesken. Lisäksi neljä työtä lunastettiin jatkokäyttöä varten ja kolmelle myönnettiin kunniamaininta.
Avoimella arkkitehtuurikilpailulla haettiin lisäevästyksiä Kaarinan keskustan kehittämiseen. ”Kilpailijoiden tehtävänä on visioida Kaarinan tuleva muutos valtatienvarsialueesta kaupungin keskustaksi, jolla on positiivinen paikan henki.” Siinä kilpailun ydinidea.
Vaikka työurani Kaarinassa on ennättänyt vasta varsin nuoreen ikään, on paikkakunta minulle tuttu jo pitkältä ajalta. Läheinen peruskoulukaverini asui aivan täkäläisen keskustan kupeessa, ja valoisina kesäiltoina meillä oli tapana pyöräillä Varissuon ja Littoisten kautta paikallista elämää ihmettelemään. Hovirinnan rannalla tuli vietettyä yksi jos toisenkin suvipäivä. Olenpa opiskeluaikoina asunutkin tovin Voudinkadulla kirkon kupeessa.
Eihän sitä kieltää voi. Kaarinan keskusta on poikkeuksellisen maantienvarsimainen, eikä vähiten maisemaa halkovan 110-tien vuoksi. Joku voisi ajatella, että tuossako se nyt on, Kaarinan keskusta. Ohi sujahti noin vain.
Molemmissa suunnittelukilpailun voittotöissä Kaarinan keskustasta tehdään ”keskustamaisempi”. Pysäköintiä keskitetään parkkilaitoksiin, ja ydinkeskustassa lisätään asuinrakentamista sekä jalankulkijoiden viihtyvyyttä. Kuulostaa nykyajalta.
Kaarina on kaupunkina elin- ja vetovoimainen. Keskusta on muuttunut paljon viidessä viime vuodessa, ja on syytä olettaa, että näkymä muuttuu jatkossakin. Asukkailla ei silti ole syytä huoleen. Muutokset vievät aikaa, eivätkä parkkilaitokset tai kauppahallit nouse yhdessä yössä.
