Teksti: TS/Hanne Yli-Parkas
Keskusrikospoliisi on tänä syksynä tutkinut Piikkiöstä kadonneen teinitytön, Piia Ristikankareen, tapauksen yksityiskohtia.
Kotoaan lähtenyt 15-vuotias Ristikankare katosi lokakuussa 1988. Tapausta ryhdyttiin tutkimaan murhana 2000-luvun alussa, kun poliisille lähetetyssä kirjeessä kerrottiin tajuttoman oloisen tytön nostamisesta valkoiseen Volvoon katoamisiltana.
Yle uutisoi aiemmin tänä syksynä, että keskusrikospoliisi on tehnyt uutta teknistä tutkintaa yli kolme vuosikymmentä vanhassa asiassa. Viranomaiset ovat muun muassa tutkineet uudelleen autoa, josta otettiin näytepaloja ensimmäisen kerran jo vuonna 2002.
Tutkinnanjohtaja Matti Airaksinen ei vahvistanut Ylelle autoon liittyviä tutkimuksia, mutta kertoi, että kuluvan vuoden aikana on tehty erilaisia tutkintatoimenpiteitä.
Hän huomauttaa nyt, ettei tapauksen tutkintaa ole sinänsä avattu uudelleen.
– Sitä ei ole missään vaiheessa keskeytetty tai pistetty hyllylle. Tietysti henkilöt ovat vaihtuneet eläköitymisten myötä, mutta tutkinta on kaiken aikaa ollut käynnissä. Saamme yhä edelleen vihjeitä, jotka pitää tarkistaa. Tänäkin vuonna olemme tehneet erilaisia poissulkevia ja varmistavia toimenpiteitä, Airaksinen toteaa.
Sen tarkemmin hän ei avaa, mitä toimenpiteet käytännössä tarkoittavat, sillä tutkinta on edelleen kesken.
– Poliisi mielellään kertoisi työstään avoimesti, mutta keskeneräisestä esitutkinnasta se ei aina ole mahdollista, esimerkiksi asiakkaiden yksityisyyden suojan varmistaaksemme, Airaksinen lisää.
Mediatietojen mukaan muun muassa Ristikankareen isää olisi kuultu jälleen asiassa.
“Vaikka aikaa on kulunut paljon, on mahdollista, että tapaus vielä selviää, joten jatkamme työtämme.”
Ei vanhene koskaan
Airaksinen toteaa, ettei hän lähde avoimesti spekuloimaan sillä, miten todennäköisesti jo yli 30 vuotta vanha tapaus selviää.
– Meidän tehtävämme on miettiä yhteistyössä syyttäjän kanssa, mitä asiassa voidaan vielä tehdä – tehdä sitten se ja katsoa, mihin se riittää. Vaikka aikaa on kulunut paljon, on mahdollista, että tapaus vielä selviää, joten jatkamme työtämme, Airaksinen tiivistää.
Vuonna 1994 kadonneen turkulaisen lakimiehen Ilpo Härmäläisen tapaus saattaa olla suomalaisen rikoshistorian pisimpään selvittämättä ollut murha, joka päätyi lopulta tuomioistuimen käsiteltäväksi.
– Niin kauan kuin nähdään, että asiassa on seikkoja, joita on syytä selvittää, niin kauan on myös syytä tehdä töitä. Totta kai poliisikin priorisoi toimintaansa, joten [vanhan tapauksen] tutkinta ei tarkoita sitä, että joka päivä tehdään jotain. Akuutteja, päivänpolttavia asioita priorisoidaan, Airaksinen toteaa.
1980-luvulta peräisin oleva tapaus on pysytellyt uutisotsikoissa pitkään, ja poliisille on kertynyt aineistoa.
Airaksinen huomauttaa, että uuden tutkinnanjohtajan täytyy aina ensin perehtyä tapaukseen ja miettiä käsitys tapahtumien kulusta.
– Pidän sitä hyvänä, että juttuja vaihdetaan, jotta asiaan tulee uutta näkemystä. Murhasta kun puhutaan, syyteoikeus ei vanhene.
