Kolumni: 16 tunnin koulupäivät

0

Keskustelut opiskelijoiden elämänlaadusta ovat kansanedustaja Teemu Keskisarjan (ps.) puheenvuorojen takia nousseet entistä enemmän esille. Sosiaalisessa mediassa voi törmätä eloisiin ja vauhdikkaisiin videoihin, jotka näyttävät opiskeluelämän hauskimmat puolet ja antavat elämästä hyvin valoisan kuvan. Arkielämä ei kuitenkaan vastaa näitä lyhyitä klippejä.

Harvemmin sitä kuvaa maailmalle sitä hetkeä, kun 10 tunnin koulupäivän jälkeen valahtaa sohvalle tietäen, että ruoka täytyy valmistaa ja jatkaa sen jälkeen kotitehtävien parissa. Tai sitä toivottomuutta, kun nojaa väsyneenä käsiinsä vielä puolenyön jälkeen tietäen, että huomenna laskee jälleen yöhön pakollisia fysiikan, kemian ja matematiikan tehtäviä. Tai sitä väsynyttä hetkeä, kun perjantaina menee nukkumaan vain päästäkseen viikonlopuksi töihin, jotta voi aloittaa uuden viikon samoilla päivillä, öillä ja töillä. Onneksi raskaita viikkoja tasapainottavat toisinaan ne kevyemmätkin.

Opintojen rakenne ja vaativuus vaikuttavat paljon työssäkäymisen mahdollisuuksiin ja jaksamiseen. Haluaisin painottaa, ettei kaikkien alojen opiskelijoilla ole samoja lähtökohtia käydä töissä. Minulla on välillä täysin vapaita päiviä, kun taas jollakulla viikot koostuvat säännöllisistä, läsnäolopakollisista ja samanpituisista päivistä. Lisäksi osa saattaa kamppailla budjetoinnin, omien voimavarojen tai jonkin muun mieltä painavan asian kanssa.

Tutkinnon hankkiminen ei maksa Suomessa kymmeniä tuhansia euroja, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opiskelijat eläisivät täällä hyvin tai edes kohtuullisesti. Ilman opintolainan nostamista selviää, jos käy töissä, omaa säästöjä tai läheiset pystyvät tukemaan rahallisesti.

Nykyinen poliittinen kehityssuunta huolettaa, vaikka tiedän pärjääväni mahdollisista tukien leikkauksista huolimatta.

Ada Potinkara

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän